Tämä kätkö on osa vuonna 2015 alkunsa saanutta kansallispukukätkö- ja kulkijasarjaa, jolla juhlistetaan 130 vuotta täyttänyttä suomalaista kansallispukua ja sen historiaa. Me sarjan aloittajat toivomme mahdollisimman monen kätköilijän innostuvan ideasta ja tekevän omia kansallispukuaiheisia kätköjä ja kulkijoita tähän sarjaan, myös juhlavuoden jälkeen. Sarjaan kuuluvat kätköt löytyvät kirjanmerkkiluettelosta. Oman kätkönsä saa liitettyä kirjanmerkkiluetteloon lähettämällä sen GC-koodin nimimerkille rikorven.
Vuosisadan vaihteessa elettiin kansallisaatteen lumoissa ja juuri silloin syntyi myös espoolaisille ajatus omasta kansallispuvusta. Sellainen saatiinkin valmiiksi Espooseen vuonna 1911. Puvun ensimmäinen esiintyminen tapahtui Finnsin kansankorkeakoulussa pidetyssä Pohjoismaisessa nuorisokokouksessa, jonka yhteydessä vietettiin juhannusjuhlia. Tämä ensimmäinen Espoon naisen puvun synty perustui suulliseen perimätietoon. Espoolaisia pukukokonaisuus ei miellyttänyt ja sitä ei valmistettu kovinkaan montaa kappaletta.
Vuonna 1923 aloitteli toimintaansa kansantanssiryhmä Östsvensk samlingin. Tämä kansantanssiryhmä halusi kansallispuvun esiintymisasukseen. Espooseen aikaisemmin valmistunut kansallispuku ei miellyttänyt. Se koettiin rumaksi ja epäkäytännölliseksi. Föreningen Bragen johdolla Espooseen käynnistettiin uudelleen kansallispukuhanke. Monien vaiheiden jälkeen toinen Espoon naisen kansallispuku esiteltiin vuonna 1924 Kirkkonummella. Tämänkin jälkeen Espoon naisen kansallispuvun valmistuksen yksityiskohdat ovat hioutuneet. Pukuun on lisätty asusteita ja solki, joten pukua on näkyvillä monenlaisina versioina valokuvissa, vaatekappaleina ja ihmisten mielissä. Unohtaa ei myöskään voida varsinkin sodan jälkeen materiaalisaannin vaikeuksia ja muodin vaikutuksia pukuun. Espoon naisen kansallispuku on saanut viimeisemmän muutoksen 1980-luvulla, jolloin Föreningen Brage tarkisti pukujen perinnepohjaisuutta. Tällöin virallistettiin 1920-luvun värinäytteet ja hyväksyttiin mallit. Nykyinen Espoon kansallispuku on periaatteessa lähes sama kuin vuonna 1924 toteutettu toinen kansallispuku.
Espoon naisen kansallispukuun kuuluvat seuraavat osa: Pusero lankanapeilla edestä kiinnitettävä pellavapaita, jossa kauluksessa ja rannekkeissa reikäompelua. Liivi yksiväristä sinistä villakangasta, edessä hakaskiinnistys ja takana körtit. Hame leveäraitaista villakangasta, jossa tummansiniset kapeat viirut ja symmetrisesti toistuvat koristeraidat, joissa mustaa, valkoista, vihreää, vaaleansinistä ja keltaista. Esiliina, joko valkoista pellavaa, jossa reikäommelkoristelu. Vaihtoehtona myös sininen silkki- tai kapearaitaiseksi kudottu villaesiliina. Vyötasku sinistä liivikankaasta, jota kiertää keltainen kangas. Taskussa kirjontakoristelua. Huivi, joko ruudullinen puuvillahuivi käsinkudottu tai silkkihuivi. Röijy sinistä liivikangasta, 1700-luvun mallinen. Edessä kangaspäällysteiset napit ja takana körtit. Päähine tytöillä on silkkinauhat, vaimoilla tykkimyssy kirjottu tai kirjomaton. Etureunassa tykkipitsi. Sukat siniset. Solkikengät. Rintasolki.
Lisätietoja Espoon naisen kansallispuvusta löydät Föreningen Bragesta
Espoossa on myös miehen kansallispuku. Taustatietoja puvun synnystä voi lukea kirjasta Bo Lönnqvist, Mariliina Perkko ja Gunilla Vuori Espoon kansallispuku Espo Bygdedräskt. Espoon kaupunginmuseon julkaisu.
Hieman kirjan tekstiä lainatakseni valotan vielä Espoon kansanpuvun taustaa. ”Vanhat kansanpuvut väistyivät käytöstä Espoossa jo 1800-luvun alussa. Espoolaisesta kansanpuvusta on vähän tietoa. Alkuperäisiä vaatekappaleita ei ole säilynyt juuri lainkaan. Kirjallisia mainintoja ja arkistolähteitä on hyvin vähän.” ”Muistitietoja kerättiin vuonna 1909 Espoon kansallispukuhankkeen yhteydessä. Muistitieto ei kuitenkaan ulottunut 1700-luvun ja 1800-luvun taitteeseen saakka, johon kansallispukujen esikuvat ajoittuvat.” Perunkirjojen perusteella on saatu jonkin verran tietoja mm. vaatekappaleiden määristä, nimistä, materiaaleista, väreistä, kunnosta ja arvoa rahassa. ”Perunkirjojen perusteella voidaan päätellä, että elämä Espoossa oli 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla vaurasta ja asukkaiden oli mahdollista hankkia runsas ja kallis vaatevarasto. Vaatteisiin käytettiin pääasiallisesti kalliita ostokankaita ja 1800-luvun uutuudet omaksuttiin välittömästi. Tämän artikkelin kirjoituksessa olen käyttänyt lähdemateriaalina myös edellä mainittua julkaisua.
Tämän kätkön voit löytää kulttuurihistoriallisesta Träskändan kartanopuistosta kuninkaantien varrelta. Alue on Espoon vanhimpia ja arvokkaimpia luonnonsuojelualueita, jossa historia ja monimuotoinen luonto kohtaavat toisensa. Nauti kartanopuiston lumoavasta tunnelmasta kätköä etsiessä ja varaa aikaa piknik-retkeen tai kävelyyn puistoalueella. Aurora Karamzinin aikaan Träskandassa vietettiin loisteliasta elämää. Vieraita kävi eri puolilta Eurooppaa. Vuonna 1863 Aleksanteri II vieraili Träskandan kartanossa. Aurora Karamzin järjesti majesteetille juhlat tanssiaisineen ja metsästysretkineen. Kartanon puistossa kerrotaan keisarin ampuneen saksanhirven. Paikalle istutettiin tammi. Nämä vanhat tammet kertovat kuninkaantien ja kartanonpuiston omanlaistaan historiaa. Nykyisin kartanoalueella toimii Espoon pitkäaikaishoitokoti.
Lisätietoja Träskendan puistoalueesta Museoviraston sivuilta
Lisätietoja kätkön ohi kulkevasta historiallisesta Kuninkaantiestä Uudenmaan museo-oppaasta