Kelohonka, tuo metsiemme vakavamielinen toteemi, kuivuuteensa jähmettynyt elämän muistomerkki. Palokärjet sitä palvovat: mitään näkemättä, mitään tuntematta ja mitään pelkäämättä se sojottaa, sokeiden ja vielä pihkasta kosteiden lajitoveriensa memento mori, kunnes Aiolon henkäys tai Zeun vasama sen nujertaa.
Kätköstä on tullut ilmestymisen jälkeen ns. Pikku kelon muistokätkö, sillä paikalla ollut pikkukelo on nykyään pitkällään oleva pikku kelo.
Kätkössä on vain lokikirja, joten oma kynä mukaan
viite: http://beepedia.wiki-site.com