Lepaan kivisakasti, Lepaa stone sacristy EarthCache
Lepaan kivisakasti, Lepaa stone sacristy
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(other)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
(FIN) Earthcache lepaan keskiaikaisella kivisakastilla;
(ENG) Earthcache at medieval stone sacristy of Lepaa
tämä on Earthcache joten et löydä paikalta kätkölaatikkoa tai logikirjaa tähän kätköön liittyen.
Tällä Eartcachella käynti osoitetaan suorittamalla kätkökuvauksessa kerrotut tehtävät.
Eartcacheen eli maakätköön kuuluu oleellisena osana kohteen geologiaan liittyvä opetuksellisuus.
This is an Earthcache so you won't find any items, box, physical cache or logbook at this site.
you can log you visit by doing given tasks.
Each EarthCache provides educational notes about current place geology.
Lepaan kivisakasti,
Lepaa stone sacristy ; GC5JDVY
Joidenkin kivilajien tunnistamisesta
(skip to English section.)
Geologiassa kivet luokitellaan perinteisesti niiden synty-ympäristön mukaan kolmeen eri luokkaan: metamorfisiin kiviin, sedimenttikiviin sekä magmakiviin. Magmakivet muodostuvat, kun sula magma jäähtyy ja kiteytyy. Sedimenttikivet ovat nimensä mukaan syntyneet hiekan, saven tai eliöiden (kuten simpukoiden) kalsiittikuorien kerrostuessa päällekkäin ja lopulta tiivistyessä kiveksi. Metamorfiset kivet syntyvät, kun syvälle maan sisään hautautuneeseen sedimenttikiveen (ks. laattatektoniikka) kohdistuu niin paljon painetta ja korkea lämpötila, että se metamorfoituu, eli ts. sen mineralogia ja tekstuuri muuttuvat. Mineralogian muutoksella tarkoitetaan sitä, että eri mineraalien keskinäiset osuudet kivessä vaihtelevat ja tekstuurin muutoksella taas yksittäisten mineraalirakeiden kokoa, muotoa ja sitä, millä tavalla ne ovat yhdistyneet toisiinsa
Magmakivet syntyvät sulan kiviaineksen eli magman kiteytyessä maankuoren syvyyksissä tai maanpinnalla. Maanpinnalle purkautuvaa sulaa kiviainesta sanotaan laavaksi. Magma jähmettyy kiveksi paineen ja lämpötilan laskiessa. Syvällä maankuoressa paine ja lämpötila laskevat hitaasti, jolloin myös magma jähmettyy hitaasti. Maanpinnalla sulan kiviaineksen jähmettyminen on paljon nopeampaa. Sulan kiviaineksen jähmettymisnopeudella on vaikutusta siitä syntyvän kivilajin rakenteeseen.
Magmakivet jaetaan syntysyvyytensä ja rakenteensa perusteella kolmeen ryhmään:
- Syväkivet (plutoniitit), esimerkiksi graniitti
- Juonikivet eli puolipinnalliset kivet (hypabyssiset kivet), esimerkiksi diabaasi
- Pintakivet eli vulkaaniset kivet (vulkaniitit, eruptiiviset kivet), esimerkiksi basaltti
Gabrolla (syväkivi), diabaasilla (juonikivi) ja basaltilla (pintakivi) voi olla sama mineraalikoostumus, mutta erilaisesta syntysyvyydestä ja jähmettymisnopeudesta johtuen niillä on erilainen rakenne. Gabro on karkearakeinen ja suuntautumaton johtuen sen hitaasta ja häiriöttömästä jähmettymisestä. Basaltti syntyy maanpinnalle purkautuvasta ja nopeasti jähmettyvästä laavasta, joten siitä on havaittavissa muiden pintakivien tapaan selvää juoksurakennetta ja sen raekoko on pieni. Diabaasin raekoko vaihtelee sen mukaan, jähmettyykö se juonen keskellä vai reunoissa. Juonen keskellä jähmettyvä diabaasi on raekooltaan suurempi.
Tasarakeisessa kivessä päämineraalien rakeet ovat lähes yhtä suuria, porfyyrisessä eli hajarakeisessa magmakivessä on muita rakeita suurempia hajarakeita pienirakeisemmassa perusmassassa. Tällaisten kivien kiteytyminen on alkanut syvemmällä maankuoressa, mutta ne ovat purkautuneet maanpinnalle sulan kiviaineksen mukana.
Magmakivissä tavataan joukko erilaisia mineraalien yhteenkasvettumisrakenteita. Graafinen rakenne on yleinen eräissä graniittisissa kivissä. Rakenteessa kvartsi on yhteenkasvettunut kalimaasälvän kanssa siten, että kvartsikoukerot muistuttavat hieroglyfikirjoitusta, tällainen kivilaji on esimerkiksi kirjomaasälpä. Kirjomaasälpä esiintyy usein juonina.
Diabaaseille tyypillisiä rakenteita ovat ofiittinen ja diabaasinen rakenne. Rakenne on ofiittinen, jos suurten pyrokseenikiteiden sisässä on pieniä levymäisiä plagioklaasikiteitä ja diabaasinen, jos plagioklaasikiteet ovat suuria ja niiden välissä on pyrokseenikiteitä.
Laavasyntyisissä kivissä voivat laavan kaasurakkulat myöhemmin täyttyä sekundäärisillä mineraaleilla, kuten erilaisilla kvartsimuunnoksilla (akaatti, kalsedoni, vuorikide), kalsiitilla, kloriitilla ja epidootilla. Täyttyneitä rakkuloita kutsutaan manteleiksi ja kiveä mantelikiveksi.
Syväkivet syntyvät magmasta kiteytymällä syvällä maankuoressa, missä kiteytyminen voi kestää miljoonia vuosia. Syväkivet ovat karkearakeisia johtuen niiden hitaasta jähmettymisestä. Jähmettymisen hetkellä lämpötila ei laske jyrkästi, vaan magman jäähtyminen tapahtuu hitaasti ja mineraaleilla on aikaa kiteytyä ja kasvaa rakeiksi, jotka erottuvat paljain silmin. Rakeet ovat järjestäytymättömiä eikä minkäänlaista suuntautumista ole havaittavissa. Kivilajit ovat hyvin kompakteja.
Pallokivet ovat syväkivien poikkeavia rakennetyyppjä. Pallokivet ovat samankeskisistä palloista ja perusmassasta koostuvia kiviä, joissa on pallojen kehien lisäksi havaittavissa säteittäisrakennetta. Pallokivien koostumus vaihtelee, on olemassa mm. pallograniitteja, pallodioriitteja, pallogabroja ja palloperidotiitteja. Esiintymät ovat pieniä ja ne ovat Suomessa yleensä rauhoitettuja.
Syväkivien tuntomerkkejä:
- Kiteisiä
- Raekoko suuri (paljain silmin erottuvia)
- Mineraalit sekaisin, ei suuntausta
- Ei onteloita, kompakteja
- Rapautuessa syntyvät muodot yleensä pyöreitä
- Erotetaan toisistaan lähinnä tummuuden perusteella
Syeniitti on ulkonäöltään graniittia muistuttava syväkivilaji, joka sisältää kalimaasälvän lisäksi biotiittia ja sarvivälkettä, mutta ei lainkaan kvartsia. Syeniittiä vastaava juonikivilaji on syeniittiporfyyri.
Graniitti on kalimaasälpää, plagioklaasia, kvartsia ja biotiittia tai sarvivälkettä sisältävä syväkivilaji. Pääasiassa maasälpien värin mukaan graniitti on tavallisesti punaista tai harmaata. Rakenteeltaan se on tavallisesti tasarakeista. Graniitti on Suomen yleisin kivilaji. Kaunisvärisiä, tasalaatuisia graniitteja käytetään mm. muistomerkki- ja rakennuskiviksi.
Granodioriitti on graniittia muistuttava syväkivilaji, joka sisältää plagioklaasia, kalimaasälpää, kvartsia ja sarvivälkettä tai biotiittia. Granodioriitti eroaa graniitista siten, että granodioriitissa on plagioklaasia enemmän kuin kalimaasälpää, graniitissa kalimaasälpää on enemmän kuin plagioklaasia. Granodioriitti on Suomessa yleinen kivilaji.
Dioriitti on syväkivilaji, jonka päämineraalit ovat plagioklaasi ja tummat mineraalit, kuten sarvivälke, pyrokseeni ja biotiitti. Kvartsia dioriitti voi sisältää joskus pieniä määriä. Dioriitti on tavallisesti keski- tai hienorakeista ja väriltään tummanharmaata tai vihertävää. Myös se on Suomessa hyvin yleinen kivilaji. Tummia tasalaatuisia dioriitteja käytetään mm. rakennuskivinä (ns. mustat graniitit).
Gabro on tumma, emäksinen syväkivilaji, jossa plagioklaasin lisäksi on tummia mineraaleja, kuten sarvivälkettä, pyrokseeneja, oliviinia ja biotiittia. Gabro on tavallisesti tasarakeista ja suuntautumatonta. Gabroa käytetään rakennuskivenä.
Peridotiitti on tummien, vihertävien syväkivilajien ryhmä, jotka sisältävät oliviinia, pyrokseeneja, amfobolia sekä joskus jonkin verran malmimineraaleja, kuten magnetiittia ja kromiittia. Pelkästään oliviinia sisältävä peridotiitti on duniittia. Hornblendiitin eli sarvivälkekiven päämineraalina on sarvivälke ja pyrokseniitin pyrokseenit, kuten enstatiitti, hypersteeni ja augiitti.
Juonikivet kiteytyvät maankuoren yläosassa syvä- ja pintakivien välimailla, jolloin kiteytyminen on nopeampaa kuin syväkivillä, mutta hitaampaa kuin pintakivillä. Juonikivissä on havaittavissa piirteitä syvä- ja pintakivistä. Koostumuksellisesti voidaan määrittää jokaista syväkiveä vastaava juonikivi (peridotiittia lukuunottamatta) ja pintakivi. Esimerkiksi gabrolla (syväkivi), diabaasilla (juonikivi) ja basaltilla (pintakivi) on sama mineraalikoostumus. Juonikivien määrittäminen on usein vaikeata ilman erityisiä apuvälineitä.
Juonikivillä on suhteellisen pieni merkitys rakennusteollisuudessa verrattuna syväkiviin, mutta ne voivat olla tärkeitä malmien emäkiviä ja kaivosteollisuudelle arvokkaita.
Diabaasi on kallioperässä tavallisesti juonina esiintyvä, koostumukseltaan gabroa ja basalttia vastaava juonikivilaji. Kapeissa juonissa diabaasi on mustaa ja hienorakeista, mutta leveämmissä saattaa plagioklaasi esiintyä pitkinä kapeina sälöinä, liistakkeina, jotka ovat ristikkäin kuin sumautuneet tukit joessa. Tätä rakennetta kutsutaan ofiittiseksi, ja se tekee diabaasista kulutusta kestävän kivilajin.
Pegmatiitti on hyvin karkearakeinen magmakivi, joka esiintyy tavallisesti juonina. Suurin osa pegmatiiteista on graniittipegmatiitteja, mutta myös esim. gabro- ja syeniittipegmatiitteja tunnetaan.
Pintakivet eli vulkaaniset kivet ovat muodostuneet tulivuorista maanpinnalle tai merenpohjalle purkautuneesta kivisulasta. Kiteytyminen ja jäähtyminen on tapahtunut nopeasti. Osa magmasta on saattanut jäädä kiteytymättä ja jäähtyä vulkaaniseksi lasiksi.
Jos sula kiviaines valuu purkausaukosta liejuvirran tapaan, puhutaan laavasta. Jos sula kiviaines, johon on sekoittunut sivukiven tai purkausaukon kappaleita, sinkoutuu ilmaan ja laskeutuu tuhkakerroksina maahan, puhutaan tuffeista. Pintakivetkin muuttuvat syväkivien tapaan piihapon määrän pienentyessä tummemmiksi ja raskaammiksi (emäksisimmiksi).
Oleellinen ero pinta- ja syväkivien välillä on niiden rakenteessa. Koska pintakivet jäähtyvät syväkiviä nopeammin, on niiden kiteet yleensä hyvin pieniä, usein vain mikroskoopilla havaittavia. Tällaista rakennetta sanotaan tiiviiksi. Joitakin yksittäisiä kiteitä kivissä voi esiintyä, mutta hyvin vähäisissä määrin. Tiiviin perusmassan ja hajarakeiden muodostamaa kokonaisuutta sanotaan porfyyriksi, ja se on pintakiville tunnusomaista. Mikäli jäähtyminen tapahtuu hyvin nopeasti, ei kiteytymistä tapahdu, vaan syntyy amorfisia vulkaanisia laseja, kuten obsidiaania.
Pintakivien tuntomerkkejä:
- Yksittäisiä hajarakeita
- Perusmassa tiivis
- Lukuisia pieniä onteloita
- Juoksurakennetta
Basaltti on musta, hienorakeinen vulkaaninen kivilaji, joka vastaa koostumukseltaan gabroa. Basalttilaava leviää purkauksissa laajoille alueille ja muodostaa basalttilaakioita, joita on mm. Intiassa ja Islannissa. Basaltti lohkeilee usein kuusikulmaisiksi pylväiksi.
Mantelikivi on synnyltään tavallisesti vulkaaninen kivilaji, jossa mantelin muotoiset kaasurakkulat ovat täyttyneet mineraaliaineksella, kuten kvartsilla tai kalsiitilla.
Obsidiaani on laavasta nopeasti jähmettymällä muodostunut kivilasi. Se on siis lasimaista kiveä. se on tavallisesti mustaa. Murros on teräväsärmäinen, simpukkamainen. Obsidiaanin tapaan syntyneitä lasimaisia kiviä löytyy mm. vanhojen masuunien lähettyviltä.
Luonnonkivi historiallisena rakennusaineena
Ihmiset ovat käyttäneet luonnonkiveä hyväkseen jo tuhansia vuosia. Kivet ovat myös usein ainoa todiste ja muisto muinaisten esi-isiemme elämästä. Jo varhain ihmiset oppivat hakemaan suojaa luonnon muovaamista tai ihmisen rakentamista luolista. Nämä luola-asumukset maailman eripuolilta ovat antaneet pysyvän ja kestävän suojan kuumalta tai kylmältä, luonnonvoimilta tai vihollisilta. Luonnon muovaamien kiviluolien ohella rakennettiin suojia myös irtokivistä, nekin luonnon muovaamia kunnes ihminen oppi työstämään kiveä ja myöhemmin myös irrottamaan kiveä kalliosta.
Suomen kivikauden ihmisten rakennusluomuksista tiedämme hyvin vähän. Säilyneet haudat, jotka kivistä tehtyinä lienee tarkoitettukin pysyviksi viesteiksi, täydentävät kuvaa kivikauden ja pronssikauden kulttuureista. Rautakaudelta tunnemme ahvenanmaalaiset muinaistalot, alkuperältään skandinaavisia, sekä muinaislinnamme. Maamme keskiaikaisesta rakennuskannasta ovat säilyneet vain monumentit, kivirakenteiset kirkot ja linnat, jotka kertovat rakennustaiteen ja tekniikan edellytyksistä sekä yhteiskunnallisen kehityksen piirteistä. Kivirakennusten rakentamisessa on tarvittu ulkomailta tuotua tietämystä ja käden taitoa. Luonnonkivestä muuraamalla tehdyt rakenteet saivat kuitenkin omaperäisen olemuksen johtuen saatavilla olevasta kivimateriaalista.
Lepaan kirkkojen historiaa
Aikanaan Tyrvännön kirkko on ollut Lepaalla, perimätiedon mukaan paikalla oli ennen kristillistä aikaa muinaishämäläisten uhrilehto, jonka katolinen kirkko otti haltuunsa. Jotakin kertoo taas Lepaan kartanon mahdista, että kirkko oli sittemmin sen mailla. Tänne tultiin kirkkoon paitsi Tyrvännöstä, myös laajoilta alueilta ympäristöstä. Kulsialan pitäjä ulottui nykyiselle Pälkäneelle ja Längelmäelle asti, ja kirkkoon liittyy tarina peräti seitsemän pitäjän kirkosta ja pyhiinvaelluskirkosta. Ensimmäisen uhrikirkon uskotaan nousseen Lepaan mäelle jo 1200-luvulla. Kansan suussa kulki väittämä, että Lepaan kirkko oli maan vanhimpia, yhtä vanha kuin Hämeen linna ja Hattulan kirkko. Pyhän Pietarin arvellaan olleen keskiajalla Tyrvännön kirkon suojeluspyhimys. Kulsiala esiintyy hallintopitäjänä asiakirjoissa 1405. Tyrväntö lienee ollut alkujaan itsenäinen pieni seurakunta. Vaikuttaa siltä, että Tyrväntö on liitetty kappelina Hattulan seurakuntaan 1330-luvulla, kun on koottu yhteen voimia nykyisen Hattulan Pyhän ristin tiilikirkon rakentamiseksi. Tyrväntö oli läpi keskiajan ja uuden ajan 1900-luvulle asti Hattulan emäseurakunnan kappeli tai anneksi, eräänlainen "apuseurakunta". Vanhin maininta Tyrvännön kappelista on vuodelta 1455, joidenkin tietojen mukaan 1449. Mäellä on ollut useampiakin eri aikojen puukirkkoja. Tietoja kirkon rakennustöistä on mm. 1560-luvulta ja 1720-luvulta. Vuonna 1729 valmistunut kirkko oli pieni suorakaiteen muotoinen rakennus, alttarin ympärillä oli kaide ja kuorin erotti salissa kuoriaita. Saarnastuoli oli eteläseinustalla, ja sen jalkana oli Kristoforos-patsas. Ulko-ovet olivat länsipäässä ja eteläseinustalla. Kuoriseinällä oli yksi ikkuna ja eteläsivulla kaksi, länsipäässä oli myös pikkuikkuna. Yksi kellotapuleista valmistui 1690-luvulla. Joku kirkoista on saattanut palaa, koska sakastin etuseinän kivet vaikuttavat tulessa rapautuneilta. Kun viimeiseksi jäänyt kirkko 1700-luvulla oli mennyt varsin huonoon kuntoon, uusi päätettiin rakentaa pohjoisemmaksi Suotaalaan.
Lepaan kirkon 1799-1800 tapahtuneen purkamisen jälkeen paikalle jäi vain 1400-luvulla rakennettu kivinen sakasti. Hämeen kivisakaristot on rakennettu noin vuosina 1480-1520. Lepaan sakaristo eroaa niistä siten, että siinä ei ole tuon ajan tyypillistä pohjoispäädyn tiilikoristelua eikä ruodeholvia, vaan yksinkertaisempi tynnyriholvi. Arkkitehti Sampo Honkala on viimeksi vanhoista mitoista päätellyt, että sakaristo olisi rakennettu ennen vuotta 1455. Aikanaan ei ollut epätavallista, että puukirkko sai kylkeensä kivisakastin. Ehkä se ennakoi suunniteltua, mutta rakentamatta jäänyttä kivikirkkoa. Ehkä uskonpuhdistuksen ja seurakuntien köyhtymisen myötä kirkko jäi tekemättä, tai ehkä emäseurakunnan tiilikirkon katsottiin riittävän myös kappelille. Sakaristo on sisämitoiltaan n. 4x4 metriä ja seinät ovat runsaan metrin paksuiset. Kirkon puoleisen eteläpäädyn tiilimuuraus risteineen on tehty 1800-luvulla. Sakasti on palvellut sittemmin pienenä Lepaan kappelina, mutta on nyt muistomerkki. Ympärillä on kartanon hautausmaa, johon on haudattu Lepaan ja Lahdentaan kartanoiden omistajasukujen jäseniä. Uusi kiviaita tiiliportteineen valmistui 1830-luvulla. Aita vastannee muuten vanhan hautausmaan rajoja, paitsi pohjoispuolella kirkkotarhaa on kavennettu. Sakastin ympärillä on mm. Heimbürger, Stjerncrantz ja Boije-sukujen hautoja. Viimeisimmät haudatut ovat Lepaan viimeiset yksityiset omistajat Karl Packalen ja hänen vaimonsa Maria Packalen.
Tämä Geokohde tutustuttaa kävijän Lepaan sakaristoon ja sen rakentamiseen käytettyihin kiviin.
(hyppää kuviin).
Jotta voit merkitä logatuksi tämän kätkön sinun
täytyy suorittaa seuraavat tehtävät annetuissa koordinaateissa:
1 )
Sakaristo on rakennettu useasta eri paikallisesta syväkivilajista kuten graniitista, dioriitista, granodioriitista, gabrosta ja basaltista.
Kuva 1 on otettu sakariston oven yläpuolelta.
a)
Tunnista ja nimeä (tai luokittele) parhaan taitosi mukaan sekä kuvauksessa annettujen tietojen perusteella kuvan 1 aukkokohdissa olevat 7 kivilajia.
b)
Selitä omin sanoin mihin kivien ulkoisiin ominaisuuksiin perustit kunkin tunnistuksen?
c)
Mistä tekijöistä (kuten syntytapa, rakenne, tms) erot kyseisissä kivilajeissa mielestäsi johtuvat?
2 )
lähetä vastauksesi kätkön omistajalle vaikkapa oheisella viestilinkillä tai sivun yläreunan viestikeskus linkin kautta.
Kirjoita viestin otsikoksi Lepaan kivisakaristo
(ps. jos valitset viestin alta "I want to send my email address along with this message" vastaamiseni helpottuu)
3 )
Sinun ei tarvitse odottaa loggauslupaa, mutta asiattomat logit tullaan poistamaan. Omistaja vastaa jollain aikavälillä viestiin, jos vastauksissa on epäselvää.
4 )
Toivottavaa mutta ei pakollista on myös että otat valokuvan itsestäsi ja/tai gps laitteestasi Sakariston luona ja liität sen logiisi (kuitenkin siten että kirjaustehtävän 1 alue ei näy kuvassa).
Sakariston pohjapiirros, lay out of sacristy
Identyfying some rocks
Igneous rocks are formed from the solidification of molten rock material. There are two basic types: intrusive igneous rocks such as diorite, gabbro, granite and pegmatite that solidify below Earth's surface; and extrusive igneous rocks such as andesite, basalt, obsidian, pumice, rhyolite and scoria that solidify on or above Earth's surface.
Igneous rocks are classified according to mode of occurrence, texture, mineralogy, chemical composition, and the geometry of the igneous body. The classification of the many types of different igneous rocks can provide us with important information about the conditions under which they formed. Two important variables used for the classification of igneous rocks are particle size, which largely depends on the cooling history, and the mineral composition of the rock. Feldspars, quartz or feldspathoids, olivines, pyroxenes, amphiboles, and micas are all important minerals in the formation of almost all igneous rocks, and they are basic to the classification of these rocks. All other minerals present are regarded as nonessential in almost all igneous rocks and are called accessory minerals. Types of igneous rocks with other essential minerals are very rare, and these rare rocks include those with essential carbonates.
In a simplified classification, igneous rock types are separated on the basis of the type of feldspar present, the presence or absence of quartz, and in rocks with no feldspar or quartz, the type of iron or magnesium minerals present. Rocks containing quartz (silica in composition) are silica-oversaturated. Rocks with feldspathoids are silica-undersaturated, because feldspathoids cannot coexist in a stable association with quartz.
Igneous rocks that have crystals large enough to be seen by the naked eye are called phaneritic; those with crystals too small to be seen are called aphanitic. Generally speaking, phaneritic implies an intrusive origin; aphanitic an extrusive one. An igneous rock with larger, clearly discernible crystals embedded in a finer-grained matrix is termed porphyry. Porphyritic texture develops when some of the crystals grow to considerable size before the main mass of the magma crystallizes as finer-grained, uniform material.
Igneous rocks are classified on the basis of texture and composition. Texture refers to the size, shape, and arrangement of the mineral grains or crystals of which the rock is composed.
Andesite is a fine-grained, extrusive igneous rock composed mainly of plagioclase with other minerals such as hornblende, pyroxene and biotite.
Basalt is a fine-grained, dark-colored extrusive igneous rock composed mainly of plagioclase and pyroxene.
Diorite is a coarse-grained, intrusive igneous rock that contains a mixture of feldspar, pyroxene, hornblende and sometimes quartz.
Gabbro is a coarse-grained, dark colored, intrusive igneous rock that contains feldspar, augite and sometimes olivine.
Granite is a coarse-grained, light colored, intrusive igneous rock that contains mainly quartz and feldspar minerals.
Obsidian is a dark-colored volcanic glass that forms from the very rapid cooling of molten rock material. It cools so rapidly that crystals do not form.
Peridotite is a coarse-grained intrusive igneous rock that is composed almost entirely of olivine. It may contain small amounts of amphibole, feldspar, quartz or pyroxene.
Pegmatite is a light-colored, extremely coarse-grained intrusive igneous rock. It forms near the margins of a magma chamber during the final phases of magma chamber crystallization. It often contains rare minerals that are not found in other parts of the magma chamber.
Pumice is a light-colored vesicular igneous rock. It forms through very rapid solidification of a melt. The vesicular texture is a result of gas trapped in the melt at the time of solidification.
Rhyolite is a light-colored, fine-grained, extrusive igneous rock that typically contains quartz and feldspar minerals.
Scoria is a dark-colored, vesicular, extrusive igneous rock. The vesicles are a result of trapped gas within the melt at the time of solidification. It often forms as a frothy crust on the top of a lava flow or as material ejected from a volcanic vent and solidifying while airborne.
Welded Tuff is a rock that is composed of materials that were ejected from a volcano, fell to Earth, and then lithified into a rock. It is usually composed mainly of volcanic ash and sometimes contains larger size particles such as cinders.
using natural stones to building in Finland
The majority of medieval Finnish natural stone structures were churches and castles. The majority of these were built between the 13th century and the beginning of the 16th century. The construction of various fortification systems continued long into the 1800s, especially in south-eastern Finland. Estates have been built out of stone since the 15th century, although some of the stone estates have been built in later centuries. Subsequent to great town fires, town houses have been built out of stone since the 18th century. Building of urban residential buildings out of stone became morecommon from the 19th century onwards.
Medieval stone churches and sacrities in Finland were built between the 13th and 16th century. The total number of churches was 104, of which 83 have been preserved. Numbers include the sacristies of uncompleted churches. Finnish medieval stone churches are mainly located in the western and southern parts of the country. They were usually fieldstone churches made of grey granite. Some are built of red granite and limestone while two churches are made of brick. Finnish medieval stone churches can be classified in three groups by their architectural style. The first group includes the oldest churches found exclusively in the Åland Islands. The second group is mainly built in the areas of Finland Proper, Uusimaa and the southern parts of Tavastia. The youngest group is located in the historical provinces of Satakunta and Ostrobothnia. In this period, new churches were also completed in regions where they already existed. The last medieval stone churches were built in the 1550s
History of Lepaa sacristy.
The sacristy was part of a wooden church of Tyrväntö and built probably at the beginning of 15th century. It is supposed to be the first part of a planned stone church, but the plan was never finished.
Lepaa Manor may have been founded as early as in the 13th century, and the owners are known since circa the mid-15th century. The oldest part of the main building dates from the end of the 17th century or beginning of the 18th century, and was remodeled in the Empire style in the beginning of the 19th century. The outbuildings of the manor mostly date from the 19th century.
This earthcache introduces visitor Lepaa Sacristy and to the stones from which it is made from.
(skip to pictures).
To log this cache you must do following tasks in given coordinates:
1 )
Sacristy is build from various local ignatious rocks such as granite, diorite, granodiorite, gabro and basalt.
Picture 1 is taken above the sacristy door.
a)
Based on your best knowledge and information given in this description identify or classify all seven rocks numbered on a blank spots of the picture 1.
b)
Explain in your own words on what visible features you base you identifications?
c)
Explain in your own words what has caused the differences between those spesific rocks (for example birth mechanism, structure etc)?
2 )
Send your answers (for example via this message link) to the cache owner.
Title your post “Lepaa stone sacristy”
(ps. if you enable selction "I want to send my email address along with this message" it is easier for me to reply)
3 )
You don't have to wait for a logging permission, but any incomplete logs will be deleted. Cache owner will reply something for post if there is some faults in answers.
4 )
Is also desirable altough totally optional that you take a photo of yourself and/or your GPS device on the sacristy and attach it to you log (don't spoil logging task 1).
kuvat, pictures:
(linkit isompiin kuviin listauksen alareunassa,
links to bigger pictures at the end of listing)
(kuva 1, picture1): kirjaustehtävä, logging task
(kuva 2, picture 2): graniitin rakennetta, structure of granite
(kuva 3, picture 3): kivien kiertokulku, stone circle
(kuva 4, picture 4): paikallinen kallioperä, local bedrock
(kuva 5, picture 5): kivinäytteitä, rock samples
Additional Hints
(No hints available.)