Olipa kerran kaksi sähkötolppaa nimeltään Mäntynen ja Partala.
He elelivät Jämsän syrjäseuduilla kohtuullisen matkan päässä toisistaan. Sähkötolpan elo on aika yksinäistä puurtamista, sähkön siirtämistä paikasta toiseen aamusta iltaan ja öisinkin. Onneksi he molemmat kuuluivat samaan sähköverkkoon ja niinpä he pystyivät sähköttelemään toisilleen ja muillekin tolpille. Päivät ja vuodet kuluivat mukavasti sähköä siirrellen ja kuulumisia vaihdellen.
Kuulumisten vaihto toistensa kanssa alkoi muodostua päivän kohokohdaksi kummallekin. Pikkuhiljaa Mäntynen ja Partala alkoivat tuntea vetoa toisiaan kohtaan. He päättivät tehdä ratkaisevan askeleen ja pyytää sähköyhtiötä sijoittamaan heidät samaan paikkaan. Jonkin ajan kuluttua onni potkaisi, yhtiö oli suosiollinen ja yhteiselo alkoi neidon kotikylillä eli Partalan takamailla suht lähellä valtakunnallista kulkuväylää.
Vuodet kuluivat ja yhteiselo sujui autuaallisen onnellisena. Sähköä heidän välillä tuntui riittävän niin mukavasti, että he päättivät oikein virallistaa parisuhteensa. Päivä sovittiin ja sulhasena Mäntynen hommasi morsiamelleen hienon nilkkakorun, johon hääpäivä kirjattiin. Kutsut lähetettiin ja pariskunta jäi innokkaana odottaaman häävieraita saapuvaksi.
Jos et ole ihan varma osoitteesta, niin tarkista se osoitepalvelussa.
