Kuiskaten, Pekka Oksalan äänellä:
"Metsä on vielä aivan pimeä, missään ei näy valonpilkahdustakaan. Muutamat yölinnut sirkuttelevat lähistöllä, muuten on aivan hiljaista. Nyt otsalampun valokeila ilmestyy kallion takaa – kukas sieltä onkaan tulossa? Ja kohta piilo jo kuhisee huohottavia ja viileässä yössä höyryäviä geokätköilijöitä!"
- soveltaen lainattu ylen legendaarisista Jukolan viestiselostuksista
Kätkö esittelee miltei sata metriä pitkän pystysuoran kallioseinämän, joka parhaimmillaan kohoaa lähes kymmeneen metriin. Samalla tämä on tribuuttikätkö kaikille satakuntalaisille kätköilijäystävillemme, yhdessä ja erikseen. Kun teidät tapaa, joko kätkön omistajana tai nimimerkkinä lokikirjassa, saatte löytäjän aina hyvälle mielelle. Itse asun nykyään Pirkanmaalla, mutta myös länsirannikolla tulee poikettua säännöllisesti. On ilo etsiä laadukkaita ja oivallisia toteutuksianne!
Tämän kätkön myötä haluan toivottaa teidät tervetulleiksi Varsinais-Suomeen. Mutta ennen kuin lähdette matkaan, annan pari vinkkiä ja varoituksen sanaa.
Terrainarvon mukaisesti kätkön saavuttaminen vaatii apuvälineiden käyttöä. Kätkölle ei pidä lähteä yksin ja silloinkin tarpeellisista varmistuksista on huolehdittava. Liitteenä oleva kuva kertoo kohdan, jolta laskeutuminen kätkölle onnistuu. Köysi on hyvä kiinnittää kuvassa näkyviin mäntyihin. Kallion reunalla on jäkälää ja sammalta, joten erityinen varovaisuus on tarpeen lumettomaankin vuodenaikaan. Kätkö on mikropurkki (oma kynä mukaan), joka on viritetty langalla terästappiin (varo tätä laskeutuessasi). Maahan purkilta on reilu seitsemän metriä ja huipulle pari metriä.
Silontien suunnalta saapuessasi käytä merkittyä waypointtia (auton voi jättää ison tien varteen). Padon suunnalta, kelistä riippuen, päässet autolla lähemmäs. Pysäköi tuolloinkin viimeistään mainitsemaani waypointtiin, jotta et tuki tietä.
Mukavaa ja turvallista kätköilykokemusta!