Aikojen alussa tärkeät kirjeet ja pakettilähetykset toimitettiin jalkapelissä. Näin toimi 1800-luvun lopulla myös torppari Eevertti Jaakopinpojan poika Hermanni Eevertinpoika. Hermannin isä oli Ruoveden pappilan torppari ja joutui joskus myös viemään tärkeitä viestejä ympäri seurakuntaa ja joskus kauemmaksikin. Eevertti laittoi usein matkaan poikansa Hermannin ja niin tälläkin kertaa. Tämä matka oli Ruoveden kirkonkylästä kauas Keuruulle, joka sijaitsi lähes ruoveden alueen pohjoispäässä. Sää oli karmaisevan kylmä ja tuuli tuiversi. Hermanni vaelsi risaisissa kengissään ja vähissä vaatteissä pitkin soita ja liukkaiden mäkien ja vuorien rinteitä läpi erämaiden. Järvien jäitäkään hän ei voinut kulkea, koska lauhan alkutalven vuoksi järven jäät eivät kestäneet. Hermanni eksyikin matkalla useita kertoja, koska polut olivat peittyneet juuri sataneen lumen alle. Oli pimeä tammikuun yö, vain tähdet ja kuu loisti taivaalla valaisten väsyneen matkamiehen vaellusta. Hermanni ei tiennyt, että hän oli vain kilometrin päässä määränpäästään. Hermanni oli äärimmäisen väsynyt.
Millainen olikaan tarinan loppu. Oliko se surullinen vai päättyikö kuitenkin kaikki onnellisesti? Halutessasi voit kirjoittaa oman versiosi omaan loggaukseesi.
Kätköön mahtuu pari matkalaista. Kätkössä on kynä, logivihko ja tiedote.