Päivän ensimmäinen agility-kisa oli kohta alkamassa. Rataan tutustuminen ja lämmittely oli tehty ja ensimmäiset koirakot olivat radan jo kiertäneet. Pian kuulutus kertoi, että seuraavaksi radalle lähtemään valmistuisi Sanni. Edellisen koirakon ylitettyä maaliviivan, siirtyivät Anna ja Sanni lähtöalueelle. Sanni jäi paikoilleen istumaan ja odottamaan lähtökäskyä. Tuomarin antaessa lähtöluvan, Anna näytti Sannille käsimerkin ja hihkaisi "Hyp!", jolloin ampaisi Sanni ensimmäiselle esteelle, mikä oli pystyeste (maxi-koirilla 55-65cm korkea). Tällä kertaa pystyesteiden rimat oli säädetty 60cm:n korkeudelle.
Seuraavana vuorossa oli Pituus- este (maxi-koirilla 120-150cm pitkä), minkä jälkeen tuli jälleen hyppyeste mitä seurasi Sannin lempieste putki, minkä suuaukko oli hankalassa kulmassa. Onneksi Anna oli ennakoinut hankalan tilanteen, joten Sanni sujahti putkeen sisälle sen oikeasta päästä. Seuraavaksi vuorossa oli Sannin haastavin este, eli keinu. Kuten niin monta kertaa aiemminkin Sanni tuli aivan liian kovaa vauhtia esteelle ja teki ns. lentokeinut eikä osunut alastulokontaktille. Onneksi koiraan ei näyttänyt sattuvan, vaikka ilmalento oli aikamoinen!
Rata jatkui jälleen Sannin lempiesteellä eli putkella, mihin koira sujahti ilmalennostaan selvittyään niin nopeaan, että Anna ei ehtinyt edes kunnon käskyä antamaan. Putkesta tullessa seuraavaksi suunnattin pystyestelle, mitä seurasi heti toinen pystyeste. Annan kompuroidessa jalkojensa kanssa ja melkein kaatuen, sekä ohjauksessa sekoillessa Sanni suoritti esteet ilmiömäisesti, lähes ajatuksen voimalla. Tämän jälkeen Anna hidasti Sannin vauhtia ja ohjasi koiran kepeille. "Kekekekekekeke..." vaan kuului, kun Anna komensi koiraa pujottelemaan tasaisella vauhdilla. Kepit eivät kuulu Sannin lempiesteisiin, joten niillä ohjaajan pitää olla tarkkana ja parhaimman mukaan ohjata koiraa malttamaan suorittamaan este tarkasti loppuun asti.
Tylsien keppien jälkeen oli vuorossa jälleen hyppyeste minkä takana häämötti putken suuaukko houkuttelevasti. Anna ehti komennollaa hidastaa Sannia sen verran, että sai tämän ohjattua oikeasta päästä putkeen. Seuraavaksi mentiin A-esteelle, minkä Sanni suoritti kaiken taiteen ja sääntöjen mukaan ja tarjosi alastulokontaktilla hienon kontaktipysähdyksen. A:n jälkeen vuorossa oli rengaseste, mikä suoritettiin ongelmitta.
Renkaalta päästiinkiin jälleen putkeen, minkä jälkeen tuli tiukka mutka loppusuoran aloittavalle pystyesteelle. Esteelle piti tehdä esteen kierto ja Anna parhaimpansa mukaan yritti muistaa treeneissä opetellut valssiaskeleet.
Tämän jälkeen alkoi loppusuora missä toiseksi viimeisenä esteenä oli puomi. Sannilla oli niin kiire puomille, että Anna joutui karjaisullaan hidastamaan koiraa. Alastulossa ei ollut mitään ongelmia ja tämän jälkeen Anna pääsi lähettämään Sannin "Eteen!" käskyllä viimeiselle pystyesteelle, minkä yli Sannin yli hyppäsi ongelmitta .
Sanni ylitti maaliviivan ajassa 56,66sec radan ihanneajan ollessa 55sec. Rata oli vihdoin suoritettu ilman suurempia ongelmia ja Sanni sai palkaksi rakkaan vinkulelunsa, paljon kehuja ja rapsutuksia sekä tietysti pari nakinpalaa.
Päivän toiselle radalle Anna ja Sanni starttasivat numerolla 4. Radan aloitti jälleen hyppyeste minkä jälkeen seurasi muuri (maxi-koirilla 55-65cm korkea). Anna jätti Sannin siten, että pystyi lähettämään Sannin muurin toiselta puolelta liikkeelle, ja näin säästämään aikaa. Lähtöluvan saatuaan Anna antoi Sannille komennon "Hyp!" ja näytti käsiliikkeellä mihin haluaa koiran juoksevan. Muurin jälkeen kaarrettiin hyppyesteelle, minkä jälkeen seurasi A-este. Sanni kuunteli ohjaaja hyvin ja Anna alkoi rentoutumaan. Mutta A-esteellä Sanni päätti jäädä katselemaan maisemia esteen päältä ja näin kirvoitti yleisöstä huvittunutta supinaa. Parin kehoituksen ja yhden ärähdyksen jälkeen Sanni suostui jälleen lähtemään liikkeelle tarjoten mallikkaan alastulokontaktin.
A:lta käännyttiin suoraan pystyesteelle minkä jälkeen tuli putki. Näillä esteillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia, Sanni oli taas hyvin kuulolla ja Annankin A-esteellä huippuun noussut stressitaso ehti taas hieman laskemaan. Putkelta siirrtyttiin keppeihin, ensin pikainen Sannin hidastaminen ja sitten tasainen "Kekekekekeke..." käskytys. Phuh, kepitkin suoritettu kunnialla!!
Kepeiltä siirryttiin putkelle, missä Anna teki ns. persjätön, missä ohjaaja vaihtaa ohjauspuolta koiran edestä juoksemalla. Mutta voi ei, Anna oli liian hidas, ja Sanni liian nopea ja koira ja ohjaaja törmäsivät toisiina ja siinä hötäkässä Anna talloi Sannin tassun saaden tämän vingahtamaan! Nopea tsekkaus että koira ei arista tassua, ja matka pääsi jälleen jatkumaan.
Annan stressitaso oli jälleen huipussaan, mutta Sanni oli edelleen hyvin kuulolla joten loppuradan suoritus meni ongelmitta. Pystyeste, puomi, pystyeste, kierto, pystyeste, valssi ja loppusuoralla putki ja viimeinen pystyeste. Maalissa Anna ja Sanni olivat aikaan 45,89sec, radan ihanneajan ollessa 48sec. Parista epämääräisestä hetkestä huolimatta todella huippu rata, ja mikä parasta radasta saatiin viimeinen puuttuva SERT, eli tämän kisan jälkeen Sanni ja Anna pääsevät nousemaan seuraavan kisaluokkaan! Tästä syystä Sanni sai palkaksi extra-paljon rapsutuksia, kehuja ja oman rakkaan sikavinkulelunsa.
Ratatarinat perustuvat todellisiin kisasuorituksiin..
Kätkössä on ensimmäisenä kätkölle saapuvalle geokoiralle pieni "FTF-lahja".
