Meriveden ollessa nousussa tai laskussa sillan alta käy voimakas virtaus, kun sillan mantereen puolella oleva Kursilansalmi täyttyy tai vailenee.
Meriveden korkeuden vaihtelut johtuvat kolmesta eri seikasta.
Ilmanpaine vaikuttaa korkeuteen siten, että korkeapaineella (1060 mbar) vesi on matalalla ja matalapaineella (960 mbar) vedenpinta tavallisesti nousee. Säätä ennustettaessa veden pintaa voi käyttää ikään kuin ilmapuntarina. Ilmanpaineen vaikutus veden pinnan korkeuteen on n. +/- 50cm.
Tuuli vaikuttaa veden pintaan nostavasti silloin, kun se pakkaa vettä lahden pohjukoihin. Tuulen vaikutus veden pinnan korkeuteen voi Saaristomerellä olla enimmillään + 20cm.
Ns. itämeriaalto aiheuttaa myös veden korkeusvaihteluita. Itämeriaalto on ilmiö, joka johtuu siitä, että kyseessä on pieni ja lähes umpinainen vesialue. Häiriö, esimerkiksi matalapaine toisessa reunassa, aiheuttaa vuorokauden kuluessa häiriön myös toiseen reunaan ikään kuin pesuvatia kallistaisi. Kun vesi toisessa reunassa nousee, toisessa se laskee. Itämeriaalto on yleensä syksyn ilmiö, sillä sen syntyminen vaatii lounaasta tulevia matalapaineita noin vuorokauden välein. Itämeriaallon vaikutus merenpinnan korkeuteen on noin +/- 50 cm. Itämeriaalto toimii myös pumpun tavoin. Kun vesi painuu Itämeren itäsyrjälle, länsireuna imaisee lisää vettä Tanskan salmien kautta ja koko Itämeren vesimäärä lisääntyy.
Merenpinnan korkeusvaihtelut voivat siis varsinkin syksyllä olla suuria ja nopeita. Saaristolainen osaa ottaa tämän huomioon esimerkiksi siten, että kiinnittää aina veneen köydellä, vaikka olisikin sen vetänyt sillä hetkellä kuivalle maalle.
Lähde: Raimo Lehtimaa - Hanna Nurminen: Saaristolaisen käsikirja 1996