Virvatulten polku on 19 km pitkä polku Nuorisokeskus Metsäkartanon ja Tiilikkajärven kansallispuiston välillä. Polku on paikoittain vaikeakulkuinen, eikä siltoja tai pitkospuita välttämättä enää löydy tai ne voivat olla huonossa kunnossa. Osa reitistöstä on hankalinta kulkea kevättulvan tai rankkojen vesisateiden jälkeen, tai vaatii kunnollisia vaelluskenkiä tai kumisaappaita. Pumpulikirkon suojelualue on maastoltaan reitin haastavinta. KÄTKÖISSÄ EI OLE KYNÄÄ! Reitti noudattelee samaa kaavaa, lukuunottamatta muutamaa kätköä, johon löytyy erillinen vihje.
Trail is 19 km long and part of the structure is not in good condition. You need to have proper hiking boots or wellies. Caches do not include pen. Caches have a pattern but couple of caches are located differently, for those you will have a hint.
Puutiainen eli punkki
Tuntomerkit: Puutiainen eli punkki on 1–3,5 mm pitkä mustanruskea ja litteä otus, jonka kaikki kehitysasteet ravitsevat itsensä verellä.
Puutiainen (Ixodes ricinus), jota yleisesti punkiksi kutsutaan, levittäytyy nopeasti kohti pohjoista. Sitä tavataan runsaasti touko–kesäkuussa ja taas elo–syyskuussa.
Punkki väijyy heinikoissa, aluskasvillisuuden seassa, pensaikoissa ja puiden lehtien alapinnoilla. Se saattaa odottaa kuukausia sopivan lämminverisen eläimen ilmestymistä paikalle. Silloin se pudottautuu isäntäeläimeen, joka voi olla myös ihminen, ja kiipeää aterioimaan kosteisiin ja lämpimiin kohtiin kehossa. Ihmisessä sen lempipaikkoja ovat karvaiset alueet ja ihotaipeet, joissa on iho on ohuempaa.
Punkin purema voi levittää tauteja
Punkin purema voi levittää tauteja – borrelioosi ja puutiaisaivokuume
Puutiaiset eli punkit levittävät kahta tautia, Lymen borrelioosia ja TBE-sairautta eli puutiaisaivokuumetta. Puutiainen on noin 1-3,5 millimetrin pituinen ruskea ja litteä. Se tarvitsee verta kehittymiseen, ja siksi se voi imeä verta kaikissa kehitysvaiheissaan.
Punkki työntää imukärsänsä ihon läpi. Se kiinnittyy tiukasti, sillä kärsässä on sateenvarjon tavoin avautuvat pienet väkäset. Punkki ruiskuttaa pistokseen puuduttavaa eritettä, joten pistoskohta ei kutia eikä siihen satu. Verta imevä puutiainen saattaa jäädä kiinni isäntäänsä päiväkausiksi. Imiessään punkki paisuu vähitellen jopa pavun kokoiseksi.
Puutiainen puree usein taipeisiin ja ihon karvaisiin alueisiin ja lapsia usein päänahkaan.
Punkin purema oireet vaihtelevat. Usein puremakohtaan jää vain pieni punainen jälki. Punkit tekee vaaralliseksi se, että ne saattavat levittää syljessään ja ulosteissaan vakavia tauteja, kuten Lymen borrelioosi ja lähinnä Lounais-Suomessa esiintyvä puutiaisaivokuume.
Borrelioosi
Puutiainen eli punkki levittää Borrelia burgdorferi -bakteeria, joka aiheuttaa borrelioosina tunnetun infektiotaudin. Borrelia-bakteeria levittävistä puutiaisista vain noin joka 10. aiheuttaa infektion, mutta jokaista puutiaisen puremaa pitää tarkkailla.
Puutaisilta voi suojautua käyttämällä ikaridiinia tai DEET:iä sisältävää karkotetta sekä pukeutumalla kehon peittäviin vaatteisiin. Jos liikkuu metsässä, nilkat pitää suojata hyvin. Myös punkkisyyni estää puutiaisen puremia, kuten myös vaatteiden tarkistus.
Karkotteen ohella puutiaisalueilla liikuttaessa punkkilasso on tarpeellinen ensiapuväline, jolla puutiaisen voi poistaa ihmisestä ja eläimestä. Puutiainen puree myös lemmikkejä, joten nekin pitää tarkistaa.
Borrelioosin ensioire on pureman ympärille muutamassa päivässä kehittyvä punottava alue. Oireena on usein myös flunssan kaltainen infektio. Jos puremasta on kulunut pitempi aika eikä tyypillistä ihottumaa ole enää näkyvillä, borrelioosiin sairastuminen voidaan varmistaa vasta-ainelääkityksellä.
Tauti hoidetaan antibiooteilla. Borrelioosi tarttuu puutiaisesta vasta usean tunnin kosketuksen jälkeen.
Borrelioosiin ei ole rokotusta.
TBE eli puutiaisaivokuume
TBE-sairaus eli puutaisaivokuume eli Kumlingen tauti on TBE-viruksen aiheuttama aivokuume. Se tarttuu lähes välittömästi virusta kantavan puutiaisen syljestä pureman yhteydessä. Vain osa pureman saaneista saa oireita tai sairastuu tautiin. Kerran sairastettu infektio jättää elinikäisen immuniteetin.
TBE-virukseen sairastuneilla on vakavia flunssan kaltaisia oireita, ja tauti voi jättää elinikäisiä vaivoja. Puutiaisaivokuumeeseen ei ole hoitoa.
TBE-virukselta voi suojautua käyttämällä hyönteiskarkotteita sekä käyttämällä suojaavaa vaatetusta. Koska virus tarttuu välittömästi, puutiaisen poisto ei auta.
Suomessa TBE-virusta kantavia puutiaisia esiintyy erityisesti Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa, mutta tautia kantavia puutiaisia löytyy myös Kokkolan ja Lappeenrannan seuduilta.
TBE-virusta vastaan on olemassa rokote, joka kannattaa ottaa, jos liikkuu puutiaisalueilla.
Perussuojan saa kolmella annoksella aikataululla0 / 1-3 kk / 5-12 kk. Perussuojaa tehostetaan tarpeen vaatiessa 3-5 vuoden välein.
Puutiaisen tartunta-alueet:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00119
Kuva: Matkailijan terveysopas 2.9.2011, Tuija Leino ja Olli Vapalahti
A. Puutiaisen levinneisyys sekä TBE-viruksen esiintyminen Suomessa. Lähde: Jääskeläinen ym. 2006, Vapalahti 2009 (suullinen tiedonanto). B. TBE-viruksen esiintyminen Euroopassa vuonna 2010. Lähde: Baxter, 2010.