Virvatulten polku on 19 km pitkä polku Nuorisokeskus Metsäkartanon ja Tiilikkajärven kansallispuiston välillä. Polku on paikoittain vaikeakulkuinen, eikä siltoja tai pitkospuita välttämättä enää löydy tai ne voivat olla huonossa kunnossa. Osa reitistöstä on hankalinta kulkea kevättulvan tai rankkojen vesisateiden jälkeen, tai vaatii kunnollisia vaelluskenkiä tai kumisaappaita. Pumpulikirkon suojelualue on maastoltaan reitin haastavinta. KÄTKÖISSÄ EI OLE KYNÄÄ! Reitti noudattelee samaa kaavaa, lukuunottamatta muutamaa kätköä, johon löytyy erillinen vihje.
Trail is 19 km long and part of the structure is not in good condition. You need to have proper hiking boots or wellies. Caches do not include pen. Caches have a pattern but couple of caches are located differently, for those you will have a hint.
Mehiläinen
Tuntomerkit: Tarhamehiläisen keskiruumis on tiheäkarvainen, takaruumiissa on ruskeita tai mustia poikkivöitä. Kuningatar on n. 16–20 mm, kuhnuri n. 15–16 mm ja työläinen n. 12–13 mm pitkä.
Tarhamehiläinen on kotieläin
Mehiläiset, kuten ampiaiset ja kimalaisetkin, kuuluvat pistiäisten lahkoon ja mesipistiäisten yläheimoon. Tunnetuin mehiläislaji on tarhamehiläinen (Apis mellifera), joka elää parvissa ja esiintyy Suomessa tarhattuna. Tarhamehiläinen kuuluu niihin harvoihin hyönteisiin, jotka ihminen on kesyttänyt kotieläimeksi.
Mehiläisyhteiskunnan muodostavat yksi lisääntymiskykyinen kuningatar eli emo, lisääntymiskyvyttömät naaraat eli työmehiläiset, urospuoliset mehiläiset eli kuhnurit ja sikiöt.
Mehiläisen pesä
Mehiläispesä on yleensä aina ihmisen rakentama puinen laatikko, jossa on kennokakkuja. Mehiläispesät ovat suojaisissa paikoissa pellon läheisyydessä 5–10 pesän tarhoina. Tarhamehiläinen pistää vain puolustaessaan pesäänsä. Pian pistämisen jälkeen hyönteinen kuolee.
Mehiläiset talvehtivat ampiaisista ja kimalaisista poiketen n. 10.000–15.000 yksilön yhteiskuntana. Kun ilmat kylmenevät, mehiläiset kerääntyvät pesässä pallomuodostelmaan, jossa niiden on helpompi säädellä lämpötaloutta. Lämpöä tuotetaan talviruoasta, jonka mehiläistarhaaja on antanut elo–syyskuussa sokeriliuoksena. Heinäkuun puolivälissä parhaaseen satoaikaan pesässä on 60.000–80.000 mehiläistä.
Miten hunaja muodostuu?
Mehiläisillä on leukansa alla pitkä kärsä, jolla ne imevät kukista mettä. Kärsästä mesi kulkeutuu mesimahaan, joka on mehiläisen takaruumiissa oleva paksu osa, ennen varsinaista mahaa.
Mehiläinen erittää meteen rauhaseritteitään, sylkinestettä ja entsyymejään, joilla se muokkaa muun muassa meden sokerikoostumusta. Mehiläiset haihduttavat medestä pois myös ylimääräistä vettä, purskuttamalla mettä mesimahansa ja imukärsänsä välillä saadakseen siitä haihtumaan kosteutta. Tämän jälkeen mesi varastoidaan pisaroina kennoihin, joissa kosteutta haihtuu ja aineet muuntuvat edelleen. Kosteuden ollessa sopiva, kennot täytetään ja peitetään vahakerroksella. Näin mehiläisten lisäämät rauhaseritteet ja kosteuden haihtuminen muuttavat meden hunajaksi.