Mänty (Pinus sylvestris) on Suomen yleisin puulaji. Sen tuntomerkki on solakka, oksaton runko, joka on alhaalta paksun punaruskean kaarnan peitossa. Puun yläosassa punertava kuori on ohutta ja hilseilevää. Rakenteeltaan mänty on suorarunkoinen, syväjuurinen puu. Sen levinneisyysalue Suomessa ulottuu kuusta pohjoisemmaksi aina Pohjois-Lappiin asti. Männyn levinneisyys maapallolla kattaa idässä valtaosan Siperiaaa, lännessä Vähä-Aasian ja osan Keski-Eurooppaa.
Männyn kasvupaikkavaatimukset ovat vähäiset, se suosii kuivia ja karuja kasvupaikkoja. Parhaiten se kasvaa kuitenkin tuoreemmilla mailla. Mänty on paljassiemeninen, tuulipölytteinen puulaji, jonka kukat ovat yksineuvoisia. Sen lisääntyminen kukkimisesta siemeniin kestää lähes kaksi vuotta. Pioneeripuuna mänty kasvaa nuorena nopeasti ja pituuskasvu kulminoituu 50-60 vuoden iässä. Mäntyä kasvatetaan nuorena varsin tiheässä, jolloin sen tekninen laatu paranee alaoksien kuollessa. Valtaosa männiköistä uudistetaan luontaista uudistamista käyttäen. Metsänhoidollisena erityispiirteenä voidaan pitää sen valontarvetta. Hyvin kasvaakseen mänty tarvitsee runsaasti valoa. Männyllä on määrällisesti useita sen vuosikasvaimia ja neulasia ravinnokseeen käyttäviä hyönteisiä, sekä kasvua heikentäviä sienitauteja, mutta muuten mänty ei ole erityisen tuhoaltis
Männyn puuaine on rakenteeltaan suorasyistä ja karkeahkoa. Sitä käytetään metsätaloudellisesti sellun valmistukseen ja sahatavaratuotantoon. Muu käyttö on varsinkin viime vuosisadalla ollut erittäin monipuolista. Siitä on poltettu tervaa ja kuoren nilaosasta on saatu pettuleivän raaka-ainetta. Männyn kulttuurimerkityksestä kertovat mm lukuisat siitä maalatut taulut ja siitä kertovat sananlaskut.
http://www.helsinki.fi/metsatieteet/arboretum/puulajit/pinus_sylvestris.html