Mennyt elämäni muistui mieleeni eräänä isäinpäivän iltana. Muistot tulvivat mieleeni niin että silmissä vain kipunoi. A
Kun vanhempani tekivät papittarien kanssa sopimuksen ja muutin pois kotoa Vestan papittarien, asuntolaan, Aureaan, Forum Romanumille, en ollut enää pikkulapsi, vaan lähestulkoon yli-ikäinen Vestan papittarien ”oppipojaksi”. Vanhempani olivat tyytyväisiä, kun minut vielä hyväksyttiin, pari viikkoa myöhemmin, se olisi ollut liian myöhäistä.
Taakse jäi lapsuus ja äitini kotilieden lämpö. Isäni kotiin en enää koskaan mennyt. Keisari oli uusi isäni ja muut papittaret perheeni kunnes jäin eläkkeelle. B vuotta minulle opetettiin elämäntehtävääni. Meitä oli pieni yhteisö, kerrallaan C papitarta.
Olin kaikkien kunnioittama, Rooman valtiastakin tärkeämpi. Vain minulla ja muilla papittarilla oli uhrikuninkaan ja flamen pappien ohella mahdollisuus kulkea valoisaan aikaan kaupungilla vaunuilla. Edes keisarilla ei ollut tätä oikeutta, vaikka hän sentään oli… keisari. Aina silloin tällöin nykyäänkin kaupungilla kävellessäni, tiettyjen mäntyjen alla D, tulee mieleeni vaunut joilla aikanaan ajelimme. Vaikka useimmiten annoin kantaa itseämme paikasta toiseen Mageella tuolillani E, koska siten saatoin katsella kaikessa rauhassa saattajien öljyttyjä lihaksia heidän huitoessaan vitsakimpuin rahvasta kauemmas. Eipä silti, ei rahvaasta ongelmia kaduilla ollut. Papittaren kantotuolin alitse kulkemisesta rangaistiin kuolemalla, joten kantotuolejamme totta totisesti osattiin välttää.
Colosseumilla sain istua muiden papittarien kanssa keisarin marmoripenkkisen aition alimmalla; parhaimmalla tasolla. En koskaan pitänyt gladiaattoreiden taisteluista. Ne olivat makuuni liian verisiä. Usein asettelin punaisen huntuni siveästi kasvojeni eteen niin, että en nähnyt areenalle silloin, kun taistelu saatiin päätökseen. Eläinten esittelystä kuitenkin pidin, vaikka niissäkin nähtiin aina verta. Eniten rakastin karhuja, mutta ketut ja muutkin eläimet F olivat lähellä sydäntäni. Luulen että sieluni palo eläinten näkemiseen johtui siitä, että kaupungissa näki vain lintuja ja kotieläimiä.
Tunsin kaikki tuntemisen arvoiset henkilöt kaupungissa. Jos menin kylään, oli vastaanotto ylenpalttinen. Olin aikani palvottu julkkis, jota varten kodeissa hiottiin ja kiillotettiin joka kiviset seinämätkin G.
H vuotta uurastin ammatissani päivin ja öin ja vaalin sitä, mikä oli pyhin tehtäväni. Vain kerran epäonnistuin, ja jouduin hinkkaamaan puuta pitkään, ennen kuin sain korvattua vahinkoni.
Elämäni oli avointa kuin kirja, vaikka itse tunsin joskus olevani asemani vuoksi Nimetön I. Kun työvuoteni olivat täynnä, opetin uusia papittaria täydet J vuotta. Vähän ennen kun olin jäämässä eläkkeelle, tapahtui se kauhea asia, mitä olimme jo vähän pelänneetkin. Konstantinus Suuri kääntyi kristinuskoon. Oli vuosi K.
Sain suuren eläkkeen, kuten vestaalit minua ennenkin. Elin sen turvin mukavasti. Koska ajat olivat muuttuneet, menin naimisiin ja sain pari lasta. Olin ollut kaikkien kunnioittama, mutta ajan myötä minua ja sisariani alettiin vieroksua. Olin vääräuskoinen, väärän jumalattaren papitar.
Muiden papittarien elämä temppelissä jatkui kuten ennenkin. Kului lähes 50 vuotta, ennen kuin Vestan temppeli suljettiin Frigidus-joen taistelun jälkeen. Kaikki rapistui vähitellen ja jäljelle jäi vain rikotut ikkunat ja paljon rapistuvaa kiveä L, mutta minä en enää ollut näkemässä sitä. Jos satut käymään Roomassa, voit nähdä vieläkin temppelimme rauniot Forum Romanumilla. Jäljellä on vielä muutama patsaskin meistä. Minunkin patsaani on siellä, mutta piirteeni ovat rapistuneet vuosisatojen myötä.
Piilotin kätkön kuuseen, koska olen antanut periksi tälle ajalle. Ennen minun jumalattareni oli joka kodissa palvottu, mutta sen syrjäytti uusi usko. Täällä Pohjolassa kuusi puetaan juhlaloistoonsa jouluksi, jota pidetään uskon tärkeimpänä juhlapäivänä. Minunkin jumalatartani juhlittiin. Kuurasimme astiat, lakaisimme temppelin ja kannoimme roskat Tiberiin ja sitten juhlimme ja pidimme lomaa kokonaisen X-kuisen viikon ajan.
Tässä elämässä rakastan tätä kaupunkia, jonne on siroteltuna niin paljon kulttuuriesineitä, joista tulee mieleen mennyt elämäni. Jos virittäydyt samalle aaltopituudelle, voit helposti selvittää minun, Vestan papittaren arvoitukseni.
Nykyisin minua ei enää muisteta, jumalatartani ei enää palvota. Vaikka aina joskus aamuisin, kun napsautan kahvinkeittimeni päälle, muistan kuinka paljon helpompaa elämä on nykyisin, kun tarvitaan vain kevyt hipaisu katkaisijaan, ja tuo viiniäkin parempi juoma on höyryävän kuuma ja valmis nautittavaksi. Sinä aamun hetkenä lähetän rukoukseni jumalattarelleni ja olen jälleen papitar.
N61° (A-B*C+B).(D*D-X) E022° (I-G).(F+E*(H+J)+K+2*L+B+X)
