Kalevan pikatalot olivat Tampereella Kalevankankaalla sijainneita puurakenteisia asuintaloja jotka rakennettiin sodan jälkeen helpottamaan asuntopulaa. Ensimmäinen 10 talon ryhmä jossa oli yhteensä 60 asuntoa rakennettiin 1944–1945 ja toinen samankokoinen 10 talon ryhmä 700 metriä ensimmäisestä ryhmästä itään rakennettiin 1946. Taloryhmä tunnettiin myös Intiaanikylän nimellä.
Kustannusten säästämiseksi asuntojen koko oli supistettu 21,5 neliömetriin ja rakennuksista jätettiin pois sisävesijohdot ja kellarikerrokset. Vesi saatiin ulkovesiposteista ja taloilla oli yhteinen pesutupa ja sauna.
Pikatalojen paikalla oli aiemmin ollut 1914 Venäjän armeijalle rakennettu kasarmialue jolta viimeiset puiset parakit oli purettu talvisodan jälkeen. Suomen sisällissodan jälkeen tällä kasarmialueella oli Kalevankankaan vankileiri jolla menehtyi syksyyn 1918 mennessä 1 228 vankia. Leirillä oli enimmillään 10 000 vankia.
Viimeiset pikatalot purettiin 1995 ja ne sijaitsivat kätköstä kaakkoon. Taloketju kulkee Kalevanharjun suuntaisesti ja huomaat talon paikan vuorottain esiintyvästä vanhahkosta männiköstä ja nuoresta lehtipuumetsästä. Kulkiessa pikataloalueen läpi voit kohdata edelleen kahdeksan talon pohjat, sekä niiden piha-alueille tehtyjä kivirakennelmia.
Viimeisimmillään pikatalojen sosiaalisen asumisen muoto on melko villiä ja poliisien vierailut alueella olivat jokapäiväisiä. Ovet retkottivat usein lukitsemattomina ja pihanuotiot olivat yleisiä. Viimeisimmässä vaiheessa talot olivat niin huonossa kunnossa, että ne lukittiin poikkilaudoilla ja riippulukoilla. Tällä kätköllä olet mahdollisesti yhden tällaisen riippulukon jäljillä.