Rakilan kylä sijaitsee Haminassa museotien eli vanhan "Suuren rantatien" varrella entisen Vehkalahden alueella. Rakilassa on pienellä alueella useita mielenkiintoisia historia- ja luontokohteita. Tämä kätkösarja ”Rakilan erikoiset” esittelee niistä neljä. Kätköt I-III ovat löydettävissä omina erillisinä kätköinään. Kukin niistä sisältää kuitenkin myös vihjeen, jonka tarvitset neljännen eli bonuskätkön koordinaattien ratkaisemiseksi. Kätköt muodostavat kokojensa puolesta sarjan microsta largeen.
Rakilan eli Brakilan talonpoikaiskylän vanha tonttimaa on sijainnut nykyisen Haminan kaakkoispuolella, suojaisan Rakilanlahden luoteisrannalla, aivan Suuren rantatien eteläpuolella. Brakila mainitaan ensimmäisen kerran v. 1458 peräisin olevassa asiakirjassa, jossa määritellään Suur-Vehkalahden länsi- ja eteläosan kylien välisiä rajoja. Brakilan vanhin asutus juontuu kuitenkin ilmeisesti 1200- ja 1300-lukujen järjestelmälliseen ruotsalaiseen uudisasutukseen. Väestö ja kylät ovat suomalaistuneet viimeistään 1500-luvulle tultaessa. Vuoden 1551 maakirjaan Brakilasta on merkitty 3 taloa, mutta tiloista kaksi autioitui vielä samalla vuosisadalla. Jäljelle jääneen Sigfrid Heikinpoika Brakin viljelys jäi pysyvästi yksityistilaksi, ja pystyi vuodesta 1630 alkaen varustamaan ratsumiehen. Turun rauhan (v. 1743) jälkeen vanhaa Viipurintietä pitkin matkanneet venäläiset joukko-osastot alkoivat aiheuttaa niin paljon harmia ja tuhoa, että Brakilan silloinen isäntä Heikki Samuelinpoika ”jätti huokaillen suuren vaivannäkönsä silleen ja muutti muualle”.
Seuraavaksi Brakilan tilan sai haltuunsa haminalainen kauppias ja sahanomistaja Reinhold Böisman, jonka aikana vanhasta talonpoikaistilasta tehtiin kartano. Kartano rakennettiin osittain uudestaan 1836 ja sen keskiosaa korotettiin 1850-luvun alussa. Klassiset piirteet rakennus sai vuonna 1920. Puistomaisessa ympäristössä on lisäksi muitakin rakennuksia, jotka on rakennettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Työläisten asuinrakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta samoin kuin hiekkarannalla oleva klassismia edustava uimahuone. Kuninkaantien varrella sijaitsivat myös kartanon torpat, joiden torpparit huolehtivat viljelyksistä 1800-luvulla.
Kartanon länsipuolella olevalle Rakinvuorelle rakennettiin ilmavalvontatorni vuonna 1935. Varsinainen ilmavalvontatukikohta sijaitsi Brakilan kartanossa. Brakilan ilmavalvontatorni oli käytössä sekä talvi- että jatkosodan aikana. Jatkosodan aikana Brakilan kartanossa toimi myös Päämajan tiedusteluosaston alaisen Radiopataljoonan meritiedustelusta vastannut yksikkö. Sodan jälkeen vuonna 1946 kartanoon sijoitettiin Karjalan evakkoja, yhteensä 17 perhettä. Myöhemmin kartano siirtyi yksityisomistukseen. Kartanon päärakennuksen kohtaloksi tuli lopulta tuhoutuminen tulipalossa 9.6.2008. Varsinainen kartanon alue on yksityisaluetta, jonne on sivullisilta pääsy kielletty.
Lähteet:
http://kulttuuriymparisto.nba.fi; http://www.elsokilta.net
…………………………………
Kätkökuvaus (Vitikkavuori): Vitikkavuori sijaitsee museotien eteläpuolella, noin vajaa kilometri kartanosta itään. Kätkön koordinaatit johdattavat sinut vuoren huipulle, jossa on yksi Haminan seudun parhaista näköalapaikoista ja upeimmista maisemista. Koordinaattipisteestä löytyy myös kallioon kaiverrettua tekstiä, josta on tunnistettavissa ainakin nimi "OSKAR TUDEER". Läheltä löytyy myös muita kaiverruksia, esim. "NAIMA 15.8.1885".
Ole varovainen, sillä vuori on täynnä isoja siirtolohkareita, louhikkoa, jyrkänteitä ja pudotuksia. Nähtävää ja tutkittavaa on kuitenkin paljon. Suurten siirtolohkareiden alla ja väleissä on lukuisia erikokoisia luolia, onkaloita ja koloja, joista osa on ihan aikuisenkin mentäviä. Esimerkiksi suoraan näköalapaikan alla on komea "pirunkirkon" tapainen luola.
Siirtolohkare on jäätikön kalliosta irrottama ja jäätikön tai siitä syntyneen jäävuoren nykyiselle paikalleen kuljettama, yleensä tavallista isompi lohkare, joka on kulkenut vähintään kaksi kertaa oman pituutensa mittaisen matkan irtoamispaikastaan. Siirtolohkareet irtoavat ns. louhivan jäätikköeroosion eli abraasion toimesta. Jäätikön puoleiselle kallion vastasivulle syntyy kulutuksen tuloksena silokallio, jäätikön pohjaosa sulaa siellä vallitsevan kovan paineen takia. Jäätikön virtaus vie sulamisveden kallion suojasivulle, jossa paine on pienempi. Sulanut vesi jäätyy, rikkoo raoissa jäätyessään kalliota ja liimaa jäätyessään rikkoutumisen tuottamat lohkareet kiinni jäätikön pohjaan. Virtaava jää kuljettaa lohkareet pois, ja lopulta ne kerrostuvat jäätikön sulaessa tai putoavat jäävuoren sulaessa meren tai jääjärven pohjaan. Jäätikön louhimaan kallion suojasivuun syntyy jyrkänne. Jos suojasivusta irronneita lohkareita jää runsaasti suojasivun luo, syntyy distaalilouhikko. (Lähde: http://www.gtk.fi/geologia/retkeily/lohkareet/)
Perimätiedon mukaan "Vitikoiden" luolat ovat vanhoja salakuljettajien piilopaikkoja. Vuoren huipulle johtavalla polulla on myös kiviportaat, jotka on rakennettu aikoinaan Brakilan kartanon herrasväen ja heidän vieraidensa kävelyretkiä varten.
Helpoin reitti vuorelle on polkua pitkin, jolloin terrain-arvo on noin 2. Pysäköintipaikalta vuorelle päin kuljettaessa lähtee parikin polkua vasempaan avohakkuulle. Polku jatkuu avohakkuun oikeaa laitaa ja muutaman kymmenen metrin jälkeen tulee iso, noin 3-4 m korkea kiilanmuotoinen kivi, jonka jälkeen polku kääntyy oikealle kohti vuoren huippua. Haastavampi tapa valloittaa Vitikkavuori on kiivetä rinnettä ylös suorinta reittiä. Tällöin terrain-arvo nousee tuonne 3,5:een. Lapsi-attribuutti on kaksijakoinen: alle kouluikäisille paikka voi olla jopa vaarallinen, mutta sitä isommille vuoren luolat ja onkalot tarjoavat jännittävää koluttavaa vaikka tuntikausiksi.
Itse purkki on pienikokoinen large ja sijaitsee jonkin verran näköalapaikkaa alempana. Piilo on melko helppo, mutta tarkan paikan koordinaattien selvittäminen edellyttää vihjeiden keräämistä ja ratkaisemista kätköiltä GC4X4FB, GC52JW5 ja GC52JWD (eli Rakilan erikoiset I-III).