KIEPPI
Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä elävät metsäkanalinnut ovat sopeutuneet kylmään talveen. Tästä tyypillinen esimerkki on yöpyminen kiepissä. Lumeen kaivautunut lintu on suojassa sekä kylmältä että pedoilta.
Kaikki Suomessa elävät metsäkanalinnut eli metso, teeri, pyy ja riekko yöpyvät talvella kiepissä. Metsäkanalinnut sukeltavat usein suoraan lennosta pehmeään ja yli 25 senttimetriä paksuun lumeen. Lumessa ne kaivautuvat vielä jopa puoli metriä tai metrin verran eteenpäin, kunnes muotoilevat itselleen varsinaisen kieppionkalon.
Myös urpiainen, punatulkku, talitiainen ja varpunen voivat tehdä kovalla pakkasella kieppejä pehmeään lumeen.
Lintu kaivautuu lumeen pyrstö edellä, siipipankojaan värisyttäen ja jalkojaan käyttäen. Ulos se tulee melko suoraan, sillä kiepin katto ei ole kovin paksu.
Petolintujen ja lintuja pyydystävien nisäkkäiden on vaikea löytää kieppiä, sillä lintu kaivaa tulokäytävän päähän onkalon ja kaivettu lumi tukkii usein käytävän niin, että ulosteiden hajut eivät houkuttele petoja ja lämpö pysyy sisällä. Käytävä on myös melko pitkä ja kaareva.
Kiepissä yöpyvä lintu säästää 30-50 prosenttia energiankulutuksestaan. Vaikka ulkona olisi parikymmentä pakkasastetta, on kiepissä muutama lämpöaste. Se vähentää linnun lämmönkulutusta, eikä sen tarvitse käyttää lihasvärinää, joka antaa kylmässä lepäävälle linnulle lisälämpöä.
Metsäkanalinnut viipyvät kiepissä kovilla pakkasilla jopa yli 20 tuntia, pikkupakkasilla lyhyemmän aikaa. Ne eivät käytä kieppiä, jos ilman lämpötila on plussan puolella, sillä silloin kiepissä on kylmempää kuin lumen päällä. (Kaleva.fi)