Taustatietoa Sallan sahasta ei juurikaan löydy, ja vaikka kuinka etsimme, saimme käsiimme vain tekstin pätkän eräästä porotalouteen liittyvästä asiakirjasta:
"Puun lisääntyneen menekin ja jälleenrakennustoiminnan johdosta Toisen Maailmansodan jälkeen sahateollisuus kasvoi ripeästi. Sallaan perustettiinkin kolme uutta sahalaitosta. Kursun Puu Oy on ollut yksi Sallan merkittävimmistä työllistäjistä. Parhaimmillaan se on työllistänyt parisensataa henkilöä eri osastojen rakennusvaiheen aikana ja pyörinyt noususuhdanteen aikana parissa vuorossa. Keskimäärin saha on työllistänyt vuosittain sata henkilöä."
(Lähde: Siitari, Kemppainen, Kettunen, Nieminen, 2003: Porotalous Sallan kunnassa. Kala- ja riistaraportteja nro 274)
Tuurakosken rannalla on aikoinaan toiminut myös pieni vesivoimala, josta lähiympäristön talot ovat saaneet sähkönsä.
Nykyään saha ei ole toiminnassa ja sen rakennuksia puretaan pilaantuneen maaperän puhdistamisen toivossa.
Myös Tuurakosken ylittävällä sillalla on oma tarinansa. Silta piti purkaa 60-luvulla, mutta sillan kupeessa asustava Lempi-rouva ei suostunut purkuaikeisiin. Sen sijaan Lempi päätti ostaa sillan omakseen ja hän huollatti sillan parempaan uskoon. Syy sillan ostoon oli kuulemien mukaan se, ettei Lempi suostunut vaihtamaan hyväksi havaitsemiaan kulkureittejä.
(Lähde: Kyläläisten perimätieto)