Perhokalastus on selvästi muista kalastusmuodoista erotettava, ikivanha kalastusmuoto. Erona yleisempään viehekalastukseen on se, että pyyntivälineenä toimivia perhoja ei uiteta veden pinnan alla saaliskaloja jäljitellen, vaan pääasiallisesti veden pinnalla.
Perhokalastus on ensimmäiseksi kehitetty taimenen myöhemmin myös muiden veden pinnalta syövien kalalajien, kuten harjuksen, kalastukseen. Keinotekoiset perhot rakennetaan eli sidotaan siten että niiden muoto, koko ja väritys vastaa pinnalta syövän kalan luonnollista ravintoa eli pääasiassa hyönteisiä. Perho voi myös toimia yksinkertaisesti kalaa stimuloivana houkuttimena, jolloin perho ei välttämättä jäljittele mitään luonnonhyönteistä.
Käytettävien perhojen skaala on hyvin laaja, koska hyönteisfauna on runsas ja kullakin lajilla on useita kehitysvaiheita. Lisäksi monet perhokalastajat sitovat perhonsa itse ja kullakin on oma näkemyksensä hyvin kalastavasta perhosta. Edellä mainittu hyönteisten jäljittely koskee lähinnä taimen- ja harjusperhoja.
Kätkön lopullinen sijainti:
N 61 03.(70-A) E25 21.(B-956)
Kysymys A: Kuinka monta perhoa kuuluu Erkki Vaalaman kuuluisaan Teno-sarjaan?
Kysymys B: Minä vuonna kajaanilainen Herman Renfors lähetti siskonsa Marian Englantiin Hardyn tehtaalle?