SIMPUKKAMAA ELI KUORIMERKELI.
Selvimpänä todisteena siitä että tämä Perkkoonmäen kupeessa sijaitsevan entisen sorakuopan pohja on joskus ollut merenrantaa, on kaivausseinämässä näkyvä simpukankuorikerrostuma. Normaalisti tällaiset pääasiassa sinisimpukan (Mytilus edilus) kuorikasaumat häviävät jäljettömiin, kun maankohouman seurauksena matalassa vedessä oleva merenpohjavyöhyke paljastuu ja maatuu.
Tässä tapauksessa kuorikerros on säilynyt sen vuoksi , että se on ollut poikkeuksellisen paksu ja lisäksi hautautunut rantasorakerrosten alle. Tosin pohjaveden liuottavan vaikutuksen vuoksi yksittäiset kuoret eivät enää juurikaan ole tunnistettavissa, vaan ne ovat hajonneet lähes muodottomaksi massaksi. Kerrostumaa luonnehtiva sinipunainen värisävy johtuu lähinnä simpukan kuorta koossapitävän piipitoisen tukiaineksen väristä.
Siitä kun tämä kohta on aikoinaan ollut Litorina-meren lahdenpohjukkaa, on kulunut vähintään 4000 vuotta. Koska mm. Pyheensillan luota Laajoen rantatörmän päältä on löytynyt suunnilleen samanikäisiä, myöhäiskampakeraamista kulttuuria edustavan kivikautisen kansan asuinsijoja. Mahdollisesti jotkut meidän kaukaisista esi-isistämme ovat käyskennelleet näilläkin rannoilla tämän kuorikerrostuman syntymän aikoihin.
Simpukkakerrosten vaikutus näkyy myös alueen kasvipeitteessä. Rinteiltä tulevien , simpukan kalkkikuorta liuottavien valumavesien vaikutuspiirissä kasvavat mm. Näsiä, pähkinäpensas, kevätesikko, soikkokaksikko, metsävirna sekä poikkeuksellisen runsaana sinivuokko.
Tien vastakkaisella puolella tavataan lisäsi hajuhernettä muistuttava metsänätkelmä.
Teksti muokattu Varsinais-Suomen liiton opastaulun tekstistä, kulttuurimaisemareitin kohde 21.