Taru ei kerro mistä luola on saanut kehnon nimensä. Taru kertoo vain, että kauan sitten lapset ovat pelänneet luolassa asuvaa kehnoa. Todellisuudessa luolaa on käytetty piilopirttinä ja ruokien säilytyspaikkana pikku- ja isovihan aikana. Elintarvikkeita on noudettu luolasta aina sopivan tilaisuuden tullen. Kyläläiset kertovat, että rauhan aikana luolan suulta on ammuttu "mehtisikoja"
Luola on ollut erinomainen piilopaikka. Ohikulkija ilman opastusta ei huomaisi edes luolan "pääovea".
Luolaan sisään ei pääse kävelemällä, ei edes kyykyssä. Sisälle täytyy laskeutua takaperin.
Luolaan pitää ahtautua olemattomasta kolosta, jonka jälkeen on välittömästi toinen yhtä olematon kolo. Näistä päästyään mahtuu jo kyyköttämään, päivänvaloa ei juuri enää näy. Taskulampun turvin matkaa voi jatkaa konttaamalla pitkää, kapeaa ja osittain kivikkoista käytävää pitkin. Käytävä haarautuu oikealla ja vasemmalle. Vasemmalla mahtuu jo seisomaan, ylöspäin on tyhjää muutama metri. Sitten taas luola jatkuu kapeana ja matalana käytävänä. Kätköpurkki sijaitsee vasemman puoleisen käytävän päässä.
Luolan todellista suurutta tietää tuskin kukaan. Erään kertomuksen mukaan luola ulottuu pitkälle maan sisään ja loppupäässä loppuu ilma. Toistaiseksi kukaan ei ole tutkinut luolan muodostumista tai sen rakenteen turvallisuutta. Kyläläisten kertoman mukaan luola on säilynyt rakenteeltaan samanlaisena iät ja ajat.
Lainaus: Karjalan maa 05.07.1979 Tekijä: Saastamoinen, Salli