Vuosina 1961–1962 Alavuden seurakunta etsi sopivaa järvenranta-aluetta leirikeskuksen paikaksi. Vaikkei saari ollutkaan myynnissä, teki seurakunta tarjouksen saaresta sen silloiselle omistajalle E. Pohjalalle. Koska kyseessä oli seurakunnan leirikeskus nuoria varten, Pohjala suostui myymään saaren seurakunnalle. Leirikeskuksen rakentamista tehtiin paljolti talkootyönä ja oman kylän miesten voimin. Puutavara oli seurakuntalaisten lahjoittamista tukeista sahattua.
Lapsuuteni kesiin kuuluivat leirit. Heti siitä asti, kun ensimmäiselle leirille huolittiin, olin suunnilleen joka kesä seurakunnan leirikeskuksessa Aittoosaaressa, joka sopivasti näkyi lapsuudenkotini ikkunasta, menossa mukana lastenleireistä ripariin asti. Ovatpa vielä kaksi vanhinta lastanikin olleet alle kouluikäisinä perhekerhon leiripäiviä viettämässä kanssani tuolla samaisella saarella.
Aittoosaaren erikoisuutena on edelleen kulkeminen saarelle. Sinne mennään ponttonilossilla, joka liikkuu vedettäessä puisilla kapuloilla paksusta vaijerista. Vaijeri kulkee autorannasta saareen. Lossaus on mukavaa puuhaa ja siihen riittää aina leiriläisistäkin halukkaita. Lossia kannattaa käydä vilkaisemassa kätköilyn lomassa, mikäli se on autorannan puolella.
Lapsuuden maisemissa kätkösarjassa esittelen paikkoja lapsuuden kotikyläni ja – kuntani alueelta, jotka mielestäni ansaitsevat tulla esitellyksi.