Olipa kerran maaseuvulla kaks rajanaapuria. Oli leviä ja laiskanpulskea pohojosen tilan isäntä, sekä pitkänmallinen eikä mikkään kauhian väläkky itäsen tilan isäntä. Pohojosen tilan isännän omistuksiin kuulu maitten ja mantujen lisäksi 60 lammasta, 54 sikkaa, isännän sanojen mukkaan ”aevan mahottomasti” poroja (pohojosesta ku oli) ja vielä 47 lehemääki. Itäsen tilan isännällä taasen oli 25 hanhee, 41 sikkaa, 9 hevosta ja 35 kanaa. Kummakki isännät oli iältään kuuenkympin hujakoilla, ja meleko vähän maailmaa nähäneitä. Mutta jos ne jottain oli palijon nähäny, nii punasta. Oli ne nimittäin sen verta riitasia naapureita, ja aina kärkkyvät justiinsa sitä mitä toisella oli, tai mieluummin vielä jottain isompaa. Toinen ku osti uuen auton, niin toinen osti uuen rattorin. Toinen ku hommas kylypytynnyrin, niin toinen osti venneen. Rantaaha ei tietten ollu lähelläkkää. Ku toiselta lähti eukko lätkimään, niin toisellapa lähti ämmä kauemmas.
Yhen kerran oli taasen ihan tavallinen aamu tiluksilla, ku pohjosen isäntä tuli aijalle notkumaan, itäsen isännän siinä kootessa heinää seipäille. Pohojosen isäntä oli jo pitkään aatellu alakaa hevostilalliseksi, ku semmosia näillä main piettiin kovassa huuossa. Huutokaupasta ei kuulemma saanu ku huonoja koneja, jotenka isäntä ynnäs, että naapurin pöliältä vois hankkia heleposti kunnon oriit ittelleen. Tää mielessään rupes siinä aijalla sitte tarjouksen tekkoon. Ensi hää yritti tarjota puolet lampaistaan toisen hevosia vastaan. Itäsellä naapurilla taas oli jo pitempään kutkutellut mielessä oma porotokka, ku pohojoistilan isäntä niin monesti oli omilla sarvipäillään retostellut. Niinpä se ehottikin vastikkeeksi naapurin poroja, vaikkei itte asiassa ollut niitä koskaan nähänykkään. Kuulemma ne vaan mehtässä tykkäs laumana jolokutella. Varmaan heleppoja hoitaa semmoset. Tästä ehotuksestapa meinas pohojosen tilan isännällä mennä sikurikahavit väärään kurkkuun, mutta tuumas notta mikäpä siinä sitten, pistettään porot ja hevoset vaihtoon. Itte mielessään myhhäili että taitaapi hän jäähä siinä kaupasa voiton puolelle. Niin sylkäsivät isännät nyrkkeihin ja löivät kättä päälle kaupanteon merkiksi.
Itäisen tilan isäntä haki hevosensa haasta ja malttamattomana tenttas pohjosen isännältä, jotta näytäs nyt ne sinun (tai siis täsä vaiheessa oikiastaan jo hänen) komiat porot. Ja sitäki hän kovasti uteli, että mistä se naapuri nyt tietää mikkä kaikki mettässä juoksevat porot on justiinsa hänen, eikä jonku toisen, että se ossaa ne uuelle omistajalle antaa. Pohojosen tilan isäntä vinkkas käjellä, että mennäänpä tuonne tilusten toiselle puolelle, niin minäpä sen tokan sinulle näytän. Sinne isännät lompsi mettän reunalle ja pohojosen tilan isäntä virkkoi, että kattopa tuonne korkialle petäjälle. ”Kaikki porot petäjän vasemmalla puolen on minun, ja kaikki porot petäjän oikialla puolella on minun.” Itäsen tilan isäntä ei ollu iha varma, että oliko hää ihan puusilimä, ku ei kyllä montaa elukkaa nähäny. Nopiasti ku laski niin siellä oli justiinsa 2 poroa, yks petäjän molemmin puolin. Kyllä siinä venähti itäsen tilan isännällä naama pitkäksi, mutta naapuriapa nauratti, kun sai monta hevosta paria kapista elikkoa vastaan. Pohojosen isäntä huus vielä itäsen isännän perrään, tämän lompsiessa kiukkusena poroparinsa kans poies, että ”KK – kiitti kaupoista”.
Noo, eihän siitä sitten menny ku päivä tai kaks, niin pohjosen isäntä huomas, että yhellä vaihossa saajuista hevosista oliki hullun lehemän tauti. Teuraaksihan se piti laittaa ettei muihin elläimiin tarttus. Isännän ameriikan serkku Georgella, joka paremmin Gepsinä tunnettiin, oli käyny pahasti, ku kokonainen mullilauma oli kuulemma tautiin kuollut. Siinä piti Gepsin hakia uutta suuntaa uralleen. Sittemmin hän keskittyki enempi automoppiileihin. Laitto muun muassa oikeen komian ameriikanraudan. Ja vielä erikoiskilivillä: FTF-1.
Pari päivää meniki sitten iha rauhassa, mutta kohtaha ukot taas rehevas aijalla. Rupattelivat siinä päivien kulusta ja siitä kuinka oli taas hiiriä suulit täynnä. Toinen oli nähny parikymmentä hiirtä, niin toinen kehu nähäneensä ainaki tuplasti enemmän, ehkä viitisenkymmentä. Saatto siinä olla mukana rotta tai päästäinenkin. Kanejakin molempien pelloilla loikki kymmenissä päin. Itäsen tilan isäntä kerto, että puol tusinaa riviä porkkanaa oli järsitty naatteja myöten piloille. Siitäpä pohojosen tilan isäntä hoksaski heittää kysymyksen, että tietääkö naapuri mikä naatti ei viherrä. Itäsen tilan isäntä katto hölömönä. ”No sehän on koordinaatti”, pohojosen tilan isäntä hihitti mutta vakavoitu sitten, ”Ei viherrä ainakaan tämän sekkerin avulla. Syysmarkkinoilta hommattiin ja piti mukamas olla markkinoitten paras”, äijä jupisi happamana heinänkorsi suunpielessään.
Itäsen tilan isäntää harmitti, ku naapuri oli päässy höynäyttämmään häntä, ja päätti heti maksaa potut pottuina. Ehottipa vielä siinä lisäks, että jos pohojosen tilan isäntä ei hänen arvuutukseen vastausta tiiä, niin itänen isäntä saa kaikki pohojosen tilan lehemät. Pohojosen tilan isäntä vartos hetken, että olisko tässä jottain vilunkipeliä tulossa, sen porohomman takia. Mutta viisauestaan varmana suostu kuitenki sillä eholla, että hän saa sitten itäsen tilan kanat vastikkeeks. Se ois ees jonkummoinen lohutus, jos kävis niin ettei ossais vastata. Harmitti kyllä ku hökälehti sanomaan että kanat, ku ei ne kyllä lehemien väärti olis. No näin se kuitenki sovittiin ja taas kättä paiskattiin.
Itäsen tilan isäntäpä siis kysy juhulallisesti, että tiiäkö nää, mikä kana ei muni. Ja sitä ei pohojosen isäntä tienny, vaikka kuinka hunteeras! ”No sehä on porkkana tietenki”, itämies nauraa rätkätti. Vähäsen meinas pohojosen isäntää harmittaa, mutta pakko se oli huulta purren vaihtaa lehemät kannoihin. Puolilla kanoista oli vielä meleko paha sulukasato, mutta kyllä ne hengissä sitku. Muninuhan ne ei monneen viikkoon. Vaan itäsen tilan isännällä se käviki aivan pölijän tuuri, ku yks vaihossa saatu, ja mahoksi luultu, lehemä oliki tiineenä ja poiki vielä samana kevväänä. Mahoton paikka se itänen tila. Kaikesta tästä kiitollisena itäsen tilan isäntä raapusti naapurille viestin raja-aijan toloppaan: ”TFTC, elikkä Tänks For The Cows.” Iha itte kevätmarkkinoilta ostetusta sanakirjasta katto, miten lehemistä kiitetään ameriikaksi. Pohojosen tilan isäntähä purki kiukkuspäissään koko aijan, ku ei tienny että mitä julumetun pilikkaa siinä oli, eikä sillä ollu kyllä sen puoleen ennää lehemiäkkään jota varten aita tarvittiin.
Niin että melekosia jästejähän ne oli siis molemmat. Tiijä sitten kuka taas ens syksynä kenenki vuohet omistaa, mutta ainaki kotvan ajan tiluksilla oli taas rauhallista, ja elikoilla hyvä olla. Sen pituinen se.