Kirsilän ranta - Pyövelin mänty
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Helppo tradikätkö Evijärven Kirsilän uimarannalla. Vaikka paikalla saattaa olla kummituksia, on itse kätkö silti perustettu varsinkin kätköileviä perheitä ajatellen. Julmaa kansantarinaa ei tarvitse kertoa pienimmille. Eikä herkkähermoisten aikuistenkaan kannata kätkökuvauksen loppuosaa lukea.
Oma kynä mukaan!!
Kirsilän uimaranta on Evijärvellä sijaitseva joen poukama. Ranta on lapsiystävällinen.
Lapsiystävällinen siitäkin huolimatta, että viereisellä pellolla on vuonna 1780 suoritettu koko Järviseudun alueen viimeinen teloitus.
Tästä eteenpäin lukeminen omalla vastuulla! Tämä tarina on paikallista perinnekerrontaa, johon on pyritty löytämään ajankulullisia fakatapohjaisia merkintöjäkin - niitä varsinaisesti löytämättä (ja siksi ajateltuna tämä voisi jopa olla kategoriaa Tarina on tosi.)
Kansantaru kertoo, että evijärveläinen piika Susanna oli hyvin suloinen ja viehättävä nuori naisen alku, jota monet miehet tykkäsivät katsella. Miehet olivat kuin sulaa vahaa, kun Susanna hieman lauleskeli ja naureskeli. Varsinkin eräs tuleva isäntä oli kovinkin kiinnostunut Susannasta, mutta Susanna tiesi, ettei piialla olisi mitään mahdollisuuksia haaveilla elämästä isännän kanssa. Eikä tuleva isäntä edes niin kovasti kiinnostanut Susannaa, sillä hän oli umpirakastunut renkipoikaan. Tuleva isäntä vaan ei millään meinannut hyväksyä, etteikö joku piian retales olisi "emännän paikasta" kiinnostunut. Miekkonen ei myöskään katsellut suopeana sitä, kun Susanna käyttäytyi niin hempeästi renkipojan edessä. Viimeinen niitti tulevalle isännälle oli se, että renkipoika pääsi Susannan aittaan. Tästä suivaantuneena myös hän vaati päästä aittaan vällyjen väliin. Susanna ei siihen suostunut, mutta tulevan isännän ei mielestään tarvinnut edes lupia kysellä - ja pahastihan siinä väkisin kävi.
Siinä kävi myös vanhanaikaiset ja Susanna huomasi olevansa raskaana. Hän ei voinut olla lainkaan varma siitä, kumpi on lapsen isä. Suuren rakkauden kohde renki, vai kamaluuksia tehnyt tuleva isäntä. Susanna toivoi täydestä sydämestä, että renki olisi isä. Niinpä hän esitti asian rengille - joka oli lähiaikoina kuitenkin kylmennyt Susannaa kohtaan. Kun Susanna asian esitti, sai hän selvyyden, miksi rakas renki niin etäiseksi oli käynty. Renki oli nähnyt, kun nuori-isäntä oli poistunut suurin elkein Susannan aitasta. Renki siis kielsi lapsen.
Susannan ei auttanut kuin yrittää nuoren-isännän tunnustusta. Mutta eihän se käynyt päinsä, sillä eihän tilan tuleva isäntä mitään piikaa voinut vihille viedä!
Niinpä Susanna jäi yksin kasvavan vatsansa kanssa. Hän yritti kaikkensa, ettei raskaus tulisi julki. Hän jättäytyi nuorten riennoista pois. Hän kiristi vyötäisilleen kureliiviä -tiukemmalle ja tiukemmalle. Hän vaipui synkkyyteen ja oli silmin nähden alakuloinen.
Tilan emäntä ymmärsi tilanteen, mutta ei voinut niin suurta häpeän asiaa tuoda esille. Niinpä Susanna kantoi salaisuuttaan sydämensä alla loppuun saakka yksin.
Eräänä pimeänä marraskuun yönä Susannan aika koitti. Hän synnytti saunan suojissa terveen tyttölapsen, jolta hän kuitenkin välittömästi riisti hengen tukehduttamalla. Hän piilotti suuren surun valtaamana tyttölapsen saunan alisille, ja jatkoi arjen askareita aina vain syvemmälle ja syvemmälle synkkyyteen vaipuneena.
Emäntä ei tätä enää sietänyt, vaan vaati Susannaa kertomaan totuuden. Totuus oli niin raaka, että emäntä ilmiantoi tyttö poloisen. Tästä seurasi se, että tyttö määrättiin teloitettavaksi.
Kylmänä joulukuun päivänä, Susanna kuljetettiin Kirsilän rannan viereiselle pellolle, Kusiaisniemen kalliolle, suuren käppyrämännyn juurelle pyöveli-kulkueessa. Pyöveli teki sotkuisen tehtävänsä, viimeisen koko Järviseudun alueella. Tyttöpoloisen ruumis jätettiin teloituspaikalle muutamaksi päiväksi, kuulemma varoituksen merkiksi jälkeen jääneille.
Onkohan Susannan tai pienen poloisen ihtiriekon henget jääneet alueelle kummittelemaan!? Tästä kätkön perustajalla ei ole tietoa - mutta miksipä ei olisi jäänyt, kun noin karmean lopun molemmat joutuivat kokemaan.
Kun oikein tarkkaan tiirailet rannan oikealla puolella olevan joenuoman toisella puolella olevaa pientä peltoa, voit pellon reunassa, rannan puolella, nähdä suuren käppyrämännyn, jonka juurella rangaistus saatettiin päätökseensä. Pellolle ei kuitenkaan ole lupa mennä, sillä ääressä on asutusta.
Synkästä tarinasta huolimatta, uimarannalla on kiva viettää aikaa: uida polskutella, ottaa aurinkoa, pelata beachwolleytä, paistaa makkaraa ja muutenkin olla iloisin mielin!
Svenska: En enkel trad-gömma i Evijärvi vid Kirsiläs simstrand.
Gömman har placerats där speciellt med tanke på cacharfamiljer, trots att det kan finnas spöken där. Den grymma folksägnen behöver man ju inte berätta för de minsta, och känsliga vuxna behöver kanske inte heller läsa resten av cachebeskrivningen.
Ta med egen penna!
Kirsiläs simstrand ligger i en liten vik vid älven i Evijärvi. Stranden är barnvänlig. Gömman är barnvänlig trots att den intilliggande åkern 1780 för sista gången användes som avrättningsplats för hela Sjönejdens område.
Från och med nu läser du vidare på egen risk! Den här berättelsen är en lokal skröna, som man försökt underbygga med fakta – utan att egentligen lyckas (därför kunde det här t o m tillhöra kategorin "En sann historia")
Historien låter berätta att pigan Susanna i Evijärvi var en mycket söt och attraktiv ung kvinna, som många karlar tyckte om att se på. Männen smälte som vax, när Susanna sjöng och skrattade. Speciellt intresserad av Susanna var en blivande husbonde, men Susanna visste att en piga inte kunde gifta sig med en bonde. Och hon var nu inte heller så intresserad av den blivande husbonden, eftersom hon var upp över öronen förälskad i drängpojken. Den blivande husbonden kunde emellertid inte acceptera att en piga inte skulle vara intresserad av "positionen som bondfru". Ynglingen såg inte heller med blida ögon på att Susanna var så förtjust i drängen. När Susanna gick till sängs med drängen fick den blivande husbonden nog: han krävde att han själv också skulle få henne i säng. Susanna vägrade, men den blivande husbonden ansåg sig inte behöva be om lov – och det gick väldigt illa.
Så gick det som det gick och Susanna märkte att hon var med barn. Hon kunde omöjligt vara säker på vem av de två som var barnets far, drängen som var hennes stora kärlek, eller den blivande husbonden som gjort henne så illa. Susanna hoppades av hela sitt hjärta att drängen var fadern. Så hon beslöt att ta upp saken med drängen – vars känslor för Susanna hade svalnat. När Susanna förde saken på tal förstod hon varför hennes kära dräng hade tagit avstånd från henne. Drängen hade nämligen sett när den unge husbonden hade lämnat Susannas sovplats. Drängen förnekade alltså faderskapet.
Det hjälptes inte, Susanna måste försöka få unga husbonden att erkänna. Men det gick ju inte för sig att en blivande husbonde skulle gifta sig med en av pigorna!
Så Susanna lämnade ensam med sin växande mage. Hon försökte dölja sitt havandeskap för allmänheten. Hon slutade delta i ungdomarnas nöjestillställningar. Hon spände korsetten allt hårdare om livet. Hon blev nedstämd och uppenbart tystlåten.
Husmor förstod hur det var fatt, men kunde inte ta upp saken p.g.a. skammen. Så Susanna bar ensam sin hemlighet under hjärtat ända till slutet.
En mörk novembernatt var det dags för Susanna att föda. Hon födde ett välskapt flickebarn i bastun, men hon kvävde genast barnet till döds. Förstörd av sorg över flickebarnet gömde hon byltet under bastun, och fortsatte med de dagliga sysslorna, alltmer deprimerad och illa till mods.
När husmor kunde inte stå ut med situationen längre krävde hon att Susanna skulle berätta sanningen. Men sanningen var så brutal att husmor angav den stackars flickan, med den påföljd att hon dömdes till avrättning.
En kall decemberdag transporterades Susanna av bödelståget till åkern invid Kirsiläs strand, till den stora martallens rot vid Kusiaisniemi berg. Bödeln utförde sitt blodiga uppdrag, det sista i hela Sjönejden. Liket efter flickstackarn lännades kvar på avrättningsplatsen ett par dagar, till varning för andra.
Måhända har Susannas eller den lilla flickebarnets andar stannat kvar på området för att spöka? Det vet cacheägaren ingenting om, men det är ju fullt möjligt, då de båda gick ett så fruktansvärt öde till mötes.
Om du riktigt noga tittar efter på den lilla åkern vid högra sidan av vikens strand, kan du vid åkerkanten, på strandsidan, se en stor martall, där bestraffningen genomfördes. På åkern får du inte röra dig, eftersom det finns bebyggelse så nära intill.
Trots den sorgliga berättelsen är det trevligt att vara här på stranden: simma och plaska, sola, spela beachvolley, grilla korv och annars ha det skoj.
*** English: A simple traditional cache nearby the beach at Kirsilä in Evijärvi. The cache has been placed here especially in thought of geocaching families, although there might be ghosts in the nearby field. The cruel story does not need to be told to the youngest family members, and adults with a sensitive mind maybe don't either want to read the rest of the cache description.
Bring your own pen!
The beach of Kirsilä is situated in a small bay at the river in Evijärvi. The beach is suitable for children. The cache is child-friendly, although the nearby field was used as a execution place for the last time in 1780. This place served the whole Lake region.
From now on you read the cache description at your own risk! This story is a local tale, which has been spiced up with some facts – without success (therefore, this story could also be described as "A true folk tale").
The story tells about the maid Susanna in Evijärvi. She was a very beautiful and attractive young woman, and many men liked to watch her. She used to melt their hearts while singing and laughing. The son of Susanna's landlord (the farmer) was very interested in her, but Susanna knew that a maid could not possibly marry a landlord-to-be. And she was not that interested in him either, since she was in love with the farmhand. However, the landlord's son could not accept her lack of interest in him and the position as the wife of a landlord-to-be. He did not like the fact that she was so interested in the farmhand, either. As Susanna went to bed with the farmhand, the landlord's son demanded the same favour from Susanna himself. Although she refused, he took what he wanted without asking, and thus all the problems started.
After a while Susanne realised that she was pregnant. Unfortunately, she could not possibly know which one of the men was the father of the child, the farmhand, who was her great love, or the landlord's son, who had hurt her so badly. With all her heart, Susanna wished that the farmhand was the father of the child. She decided to tell the farmhand – but he no longer had feelings for her. When Susanna told him about the child, she found out why he was no more interested in her: he had seen the landlord's son coming out of Susanna's place that awful night. So the farmhand denied being the father. Well, that meant Susanna had to try to get the landlord's son to accept that the child was his, an impossible thought, since a landlord-to-be could never marry one of the maids!
Thus, Susanna as left alone with her growing belly. She tried to hide her pregnancy. She stopped going to the dances. She tightened her corset more and more. She got depressed and was obviously sad.
The farmer's wife understood what the problem was, but she could not bring it up to discussion because of the shame it would cause. Susanna was left alone with her growing secret to the bitter end.
One dark November evening Susanna had her baby. She got a wellgrown baby girl in the sauna, but immediately suffocated the child to death and hid it under the sauna. Broken by grief, she continued her daily work, becoming more and more depressed.
When the farmer's wife could no more handle the situation, she demanded that Susanna'd tell her the truth. But since the truth was so cruel, the farmer's wife informed the authorities about her deed, resulting in a death sentence for poor Susanna.
On a cold December day Susanna was transported by the executioner group to the field nearby the beach of Kirsilä, to the root of the great dwarf pine at the hill of Kusiaisniemi. There, the executioner performed his bloodstained mission, the last one in the Lake region. The body was left at the execution place several days, in order to warn others from doing such a terrible deed.
Maybe the ghosts of Susanna or her little baby girl still appear at this field? The cache owner has no idea, but it is possible, since their lives ended so brutally.
If you take a closer look at the field at the right side of the beach by the bay, you can see a great dwarf pine at the edge of the field. That is the execution place. Unfortunately, you are not allowed to enter the field, since there are houses nearby.
Despite the tragic story, this beach is a nice place. Here you can swim and have fun in the water, have a sun bath, play beach volley, have a small barbecue party and enjoy your stay. ***
Additional Hints
(Decrypt)
Aöleel ehgxnfgv ivureväa ääerra!