-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Peruskätkö Järnefeltin muistomerkin lähellä Ukko-Kolilla. Kätkö sijaitsee Kolin kansallispuiston alueella. TÄMÄ EI OLE KIIPEILYKÄTKÖ, ei tarvitse mitään vaarallisia kiipeilyjä. Lue tarkempi kätkökuvaus alla. In english:Basic cache near monument of Järnefelt in the Koli National park area.
Helpoin tapa mennä kätkölle on kävellä Järnefeltin muistomerkin ohi polkua pitkin. Kätkö ei sijaitse ihan polun vieressä, joudut hieman nousemaan seuraavalle tasanteelle polun oikealle puolelle muistomerkiltä tultaessa. In english: Easiest way to go to the cache is to walk via path to the monument of Järnefelt and pass the monument and the cache is on the right side quite near from the path. You have to climb just a little bit. Eero Järnefelt (8.11.1863-15.11.1937 oli suomalainen taidemaalari ja professori (1912). Järnefeltin tunnetuimpia töitä ovat maalaukset Kolin maisemista ja muotokuvat aikansa merkkihenkilöistä. Kolilla Järnefelt kävi ensimmäisen kerran taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin ja kirjailija Juhani Ahon kanssa 1892 ja palasi sinne myöhemmin useita kertoja, viimeisen kerran vuonna 1936. Noilla käynneillään Järnefelt teki luonnoksia ja otti valokuvia. Näiden luonnosten ja valokuvien pohjalta taiteilija teki vuonna 1899 tunnetuimman maalauksensa "Syysmaisema Pielisjärvellä" vuonna 1899. Kätkölle mennessä voit itsekin ihailla näitä maisemia ja istahtaa hetkeksi niistä nauttimaan muistomerkin lähistöllä olevalle penkille. In english: Eero Järnefelt was a finnish realist painter (1863-1937). He was especially inspired by the nature of Koli. Järnefelt visited Koli first time in 1892 with an artist Venny Soldan-Brofeldt and a writer Juhani Aho. ”Syysmaisema Pielisjärvellä” was one of his famous paintings and you can enjoy of this view from the cache too. Sorry, the saga of the Koli is available only in finnish. Tarina Kolista: "Koli sana tarkoittaa alkukielellä kotia tai paikkaa, jossa voi levähtää turvallisesti vailla huolta ja murhetta. Aikojen alussa, ennenkuin maan synnyinlaulun säkeet oli laulettu, pitivät jumalten sanansaattajat Kolia lepopaikkanaan. Paikan isäntänä toimi Ukko. Ukon tehtävänä oli huolehtia matkaajista, sanansaattajista, jotka jumalat olivat lähettäneet hänen luokseen. Myöhempinä aikoina puhutaan vanhoissa kansanperinnetaruissa Ukko-ylijumalasta. Ukko oli kuitenkin vain jumalten sanansaattaja ja Kolin avaintenhaltija. Myöhemmin kun olevainen maa luotiin, Koli pysyi yhä sanansaattajien levähdyspaikkana. Mutta se oli salattu kuolevaisten katseilta. Kolia ympäröi vyöhyke, jonka läpi ei päässyt, eikä sitä edes huomannut ellei ollut tietäjien suurta mahtisukua. Tarinoita Kolin olemassaolosta kyllä liikkui, mutta vain aniharvat ja rohkeimmat uskalsivat lähteä sitä etsimään, sillä Kolin ympäristön seutuja hallitsi Ahmo, Louhen äitipuoli, joka oli kuuluisa äkkipikaisuudestaan. Ahmon puoliso oli Jero, joka oli lempeä jättiläinen. Hänen harrastuksenaan oli siirrellä suunnattomia kivenjärkäleitä pitkin maakunnan metsiä. Koli ei olut täysin luoksepääsemätön, sitä ympäröivässä mahtivyössä oli aukko, jota kutsuttiin Kolinportiksi. Jos kulkija oli rohkea, tunsi oikeat loitsut ja oli jumalten suosiossa, hänen oli mahdollista löytää portti. Porttia vartioitiin tarkasti. Portilla jokainen kulkija tutkittiin, hänen asiansa oikeutus punnittiin tarkasti ja jos hän oli oikealla asialla, hänet evästettiin ja ohjattiin oikealle polulle. Portin tarkoitus oli suojella Kolin rauhaa ja ainutlaatuisuutta. Kulkija ei saanut viedä mennessään mitään pahaa, ei edes pahoja ajatuksia, eikä hän saanut ottaa poislähtiessään mitään muuta, kuin sen minkä Ukko oli hänelle antanut. Koli oli rauhoitettu. Polkuja oli kuusi erilaista ja eri pituista. Ei ollut niin pitkää polkua, ettei olisi jaksanut, ei niin lyhyttä, ettei olisi väsynyt. Jokainen kulkija ohjattiin oikealle polulle hänen omien voimiensa ja kykyjensä mukaan. Polut kiemurtelivat rinnettä ylöspäin kohti huippua vaihtelevassa, ainutlaatuisessa maastossa. Matkan varrella oli tarkastuspaikkoja, joissa matkalaisen henkistä valmiutta kohotettiin kohtaamaan Kolin huippu. Sillä, jos huipulle pääsi, sai istua Ukon vieressä ja katsella Pielistä. Ukko kertoi menneisyydestä ja Pielinen näytti tulevaisuuden. Yhä vielä tänäkin aikana kerrotaan tarinoita Kolin monimuotoisuudesta, ja yhä vielä jos kulkija nousee Kolin huipulle, istuu kalliolle, painaa vasemman kämmenensä vasten ikiaikaista kalliota ja katsoo Pielisen pintaa, voi kuulla kallion kertovan taruja menneisyydestä ja Pielisen peilin näyttävän tulevaisuutta".
Additional Hints
(Decrypt)
Xnyyvbaxbyb