“Kalliopalsta olisi hankittava mahdollisen talvityöttömyyden varalle”, Keravan kauppalan hallitus pohti jo keväällä 1925. Osto toteutui vasta talvella 1929, kun valtuusto päätti “suurimman työttömyyden varalle” ja “hyvien teiden varsilta” hankkia 4500 neliön kalliopalstan Keravan Tiilitehdas Oy:ltä ns. varatöitä varten. Palsta eli kortteli nro 64 sijaitsi Valtatien, Olavintien ja Kaapontien välisellä alueella, nykyisen Killan alikulun kohdalla.
1920-luvun lopun laman aikaan kauppalan alueella asui n. 4000 henkeä ja kauppalaan avattiin useampia hätäaputyömaita. Kivilouhimostakin tuli moneksi vuodeksi välttämätön paha, joka myös “timanttilouhoksena” tunnettiin. Sepelikivien oikea koko määriteltiin seuraavasti: “Kiven tulee mahtua hakkaajan suuhun!” Louhimosta ovat lähtöisin mm. Sarvimäentien ja Topiaantien pohjiin käytetyt kiilakivet.
Lähde: Juha Mäkinen, Savikylästä viherkaupungiksi