HARAKKA
Harakka (Pica pica) on harakoiden sukuun kuuluva varislaji.
Koko ja ulkonäkö
Harakka on 40–51 cm pitkä, josta pyrstön osuus on 20–30 cm. Väritykseltään harakka on mustavalkoinen lintu, jolla on vihreähohtoinen pyrstö. Koiraan pyrstö on yleensä naaraan pyrstöä pitempi. Pohjois-Afrikkalaisella mauretanica -alalajilla on silmän takana paljas sininen alue.
Harakan ääntely on käheää ja epämusikaalista räkätystä. Harakan laulu, jota kuulee harvoin, lähinnä maalis-toukokuussa, on hiljaista kitisevistä ja kirskuvista äänistä sekä matkinnoista koostuvaa rupattelua.
Levinneisyys
Harakka on levinnyt lähes koko Eurooppaan, suureen osaan Aasiaa sekä Luoteis-Afrikkaan. Euroopan harakkapopulaation kooksi arvioidaan 22,5-57 miljoonaa yksilöä. Koko maailman kannan kooksi arvioidaan 45,9-228 miljoonaa yksilöä, mutta arvio on hyvin varovainen.
Suomessa harakka pesii koko maassa, mutta kanta harvenee pohjoiseen päin mentäessä. Nykyisin Suomessa pesii 140000-200000 paria. Suomen harakkakanta taantui 1940-1950-luvuilta 1970-luvulle. Harakan vainoaminen väheni 1960-1970-luvuilla, jolloin harakka alkoi levitä myös kaupunkeihin ja harakkakanta kasvoi 1970- luvulta 1980-luvun lopulle.
Harakka on pääosin paikkalintu, mutta nuoret yksilöt saattavat kierrellä syksyisin.
Elinympäristö
Harakka pesii usein ihmisasutuksen läheisyydessä, mutta myös luonnonympäristöissä, erityisesti nuorissa, tiheissä metsiköissä. Runsaimmillaan harakka on pientaloalueilla, joissa on paljon puita ja pensaita.
Lisääntyminen
Harakka rakentaa katollisen, pyöreän pesän puuhun tai pensaaseen. Naaras munii maalis-toukokuussa 5-8 vihertävää ja ruskeapilkkuista munaa ja hautoo niitä 21-22 vuorokautta. Emot ruokkivat poikasia pesään 24-30 vuorokautta.
Ravinto
Harakka on kaikkiruokainen; se syö hyönteisiä, matoja, siemeniä, hedelmiä ja jätteitä ja ryöstelee lintujen munia ja poikasia.
Harakka vierailee usein myös lintujen talviruokintapaikoilla. Ruokintapaikallakin harakalle kelpaa melkein mikä tahansa ruoka. Harakan erityistä herkkua ovat kuitenkin auringonkukansiemenet, pähkinät sekä tali ja rasva. Kuten muillekaan linnuille, harakoillekaan ei pidä antaa vettynyttä, pilaantunutta tai suolaista ruokaa eikä leivänmuruja.
Elintavat ja käyttäytyminen
Harakka liikkuu usein äänekkäinä 5-25 yksilön parvina. Harakka on valpas lintu ja tutkii ympäristöään tarkkaan. Usein se tähystää ympäristöään tarkkaavaisena puun tai tolpan päästä. Harakoiden keskuudessa vallitsee niin sanottu nokkimisjärjestys: Vanhat ja vahvat yksilöt ovat ylempiarvoisia kuin muut. Ne saavat valita parhaat pesäpaikat yöpymisoksat ja ovat etuoikeutettuja muissakin asioissa.
Kansanperinne
Harakka on leimallisesti ihmisen seuralainen ja yksi yleisimpiä pihalintujamme, ja siksi myös useiden kansanuskomusten kohde. Enimmäkseen harakkaan on suhtauduttu kielteisesti. Poikkeuksetta sen räkätys on merkinnyt kaikenlaista epäonnea ja vastoinkäymisiä. Pihamaalla tai -tiellä räksättänyt harakka on kertonut epämieluisista vieraista, matkalle lähtiessä harakan nauru on tiennyt vaivalloista taivalta. Metsälle tai kalaan lähtiessä jos törmää harakkaan, voi saman tien kääntyä takaisin; saalista ei ole luvassa. Onpa aikanaan uskottu, että rutto levisi harakan kyydissä paikasta toiseen.
Harakka on pirun luomus, paholaisen lintu. Jossain vaiheessa se kuitenkin tajusi, kuka hänen luojansa on, ja livisti pirulta karkuun. Piru ehti napata harakkaa pyrstöstä kiinni, jolloin se venyi nykyisiin mittoihin. Toinen teoria pyrstön pituudesta on sen tarttuminen kiinni tervaan kiitos harakan uteliaisuuden, ja linnun rimpuillessa siitä irti se venähti pituutta. ”Missäs harakka jos ei siantappajaisissa” -sanonta on suunnattu liian uteliaalle, joka paikkaan nokkansa työntävälle ihmiselle. Valkea rintamus puolestaan on varastettu esiliina, kuvaten sekin harakkaan liitettyä luonteenpiirrettä.
Pääsiäisaamuna ei harakoita näy, sillä tällöin ne ovat menneet maksamaan veroja pirulle. Piru vaatii neljäkymmentä harakkaa veroaamiaisekseen. On uskottu myös, että ihminen on sen eläimen luonteinen, jonka hän ensimmäiseksi näkee pääsiäisaamuna. Harakka on virkeytensä ja eloisuutensa takia ollut haluttu tuttavuus tuolloin, vaikkei muutoin niin pidetty olekaan ollut. Pertunmaalla onkin tiedetty, että harakan näkijä ”tulee lehen kevuseks, harakka raudan raskuseks”.
Harakkaa on välillisesti tarvittu myös lapsen syntymän yhteydessä. Uudelle tulokkaalle tehtiin ns. harakkapaita, jota pidettiin lapsen yllä kolme vuorokautta. Tämän jälkeen se ripustettiin aidanseipääseen lahoamaan, ja näin menetellen eivät lapseen tarttuneet taudit eivätkä pahat taiat päässeet vaikuttamaan. Harakka toimi sijaiskärsijänä.
Harakka esiintyy myös sanonnassa mennä harakoille. Sitä käytetään, kun jokin asia menee hukkaan tai hyödyttömään tarkoitukseen. Esimerkiksi jos lämpö karkaa talon sisältä ulos, sen sanotaan menevän harakoille.
Harakkaa on pidetty huonomaineisena lintuna koko Euroopassa, mutta esimerkiksi Kiinassa se on hyvän onnen siivekäs. Harakan kuvia on siellä käytetty mm. häiden yhteydessä ja sen nauru on tiennyt hyviä uutisia tai mieluisia vieraita.
Lähteet: WIKIPEDIA
Metsoreitti kätkösarja
Tämä kätkö on osa Metsoreitti kätkösarjaa. Reitti muodostaa yhtenäisen geopolun Ampujien majalta Peurunkaan ja esittelee Laukaan kunnan
vapaa-aikatoimen ylläpitämän koko kunnan halki kulkevan ulkoilureitin.
Kätkösarjan kätköt esittelevät myös Laukaassa esiintyviä lintulajeja, joita voit yrittää bongata matkan varrelta.
Lisää tietoa aiheesta löydät reitin ensimmäisen kätkön kätkökuvauksesta.
http://coord.info/GC4A48P