Kuuluisia Vahtolaisia #1 Verner Lehtimäki Traditional Geocache
Kuuluisia Vahtolaisia #1 Verner Lehtimäki
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(regular)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Kätkösarjan kuuluisista Vahtolaisista ensmmäinen. Peruskätkö lähellä Verner Lehtimäen syntymä kotia. Kätkölle pääsee parhaiten P-paikalta käsin, mutta myös polkua Lavamäentieltä. Tienvarressa on heikosti P-tilaa. Ajathan alueella varovasti, varoen lapsia ja lemmikkejä.
Verner Lehtimäki (8. kesäkuuta 1890 Vahto, Varsinais-Suomi – 5. huhtikuuta 1938 Neuvostoliitto) oli suomalainen seikkailija, lentäjä, sotilas ja vallankumouksellinen, joka osallistui Suomen sisällissotaan yhtenä punaisten komentajista ja toimi sen jälkeen muun muassa Neuvosto-Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Hänen veljensä Konrad Lehtimäki oli tunnettu työväenkirjailija ja hänen pikkuveljensä Jalmar Lehtimäki oli myös aktiivisesti mukana työväenliikkeessä.
Lehtimäen torppa näkyy kätköltä. Punaiset rakennukset pellon laidalla. Älä mene tilan maille.
Elämä
Nuoruusvuodet
Lehtimäki syntyi Vahdon pitäjän Lavanmäellä torpparin perheeseen. Hän lähti merille ja siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli New Mexicossa karjatilalla sekä laivapoikana Mississipillä vuosina 1910–1915, jolloin hän oppi englannin kielen. Yhdysvalloissa hän oppi myös automekaanikoksi. Vuonna 1916 Lehtimäki muutti Pietariin, missä hän oli Vauxhall-autoliikkeen palveluksessa ja osallistui maailmansodan haavoittuneiden kuljetuksiin sekä koki helmikuun 1917 vallankumouksen. Jäätyään työttömäksi vuonna 1917 hän toimitti aseita Suomen työväenkaarteille.
Sotilasura
Palattuaan Suomeen Lehtimäki perusti marraskuussa 1917 Turussa ratsukomppanian, joka taisteli Vilppulassa ja alkuvuodesta 1918 Väärinmajan rintamalla. Hän oli Tampereen itäisen rintaman päällikkö ja kohosi ylipäälliköksi Hugo Salmelan kuoltua. Lehtimäen vaiheista Tampereen taistelun häviön jälkeen on kaksi versiota. Toisen mukaan hän olisi jäänyt vangiksi huhtikuussa mutta onnistunut pakenemaan Neuvosto-Venäjälle, toisen mukaan hän olisi taistellut vielä Viipurissa ja Kivennavalla ja vetäytynyt sitten muiden mukana Neuvosto-Venäjälle.
Buin pakolaissiirtolassa Lehtimäki aiheutti pienen selkkauksen kieltäydyttyään luovuttamasta aseitaan ja tunkeuduttuaan leirin neuvoston junavaunuun uhaten räjäyttää sen. Hänet saatiin kuitenkin rauhoittumaan ja häneltä esikuntansa ratsiassa löydettiin runsaasti viinaksia. Myöhemmin hän oli perustamassa pakolaiskommuunia Kostromaaan.
Karhumäessä toimineet puna-armeijan rykmentinkomentaja Aleksanteri Vastén ja komissaari Aleks Tuorila määräsivät Lehtimäen 10. elokuuta 1918 vaikuttamaan brittien kesällä 1918 Venäjälle paenneista suomalaisista perustamaan Muurmannin legioonaan siten, että sen miehet kapinoisivat ja siirtyisivät puna-armeijaan. Lehtimäki kulki metsiä pitkin Kantalahteen, jossa hän ilmoittautui brittien esikunnassa kenraali Marshille. Oskari Tokoi takasi Lehtimäen, joka pääsi siten mukaan legioonan sisäiseen valtataisteluun. Knäsön ja Kantalahden legioonalaiset valitsivatkin 16. elokuuta Lehtimäen johtajakseen.
Legioonasta ja Arkangelista hän tapasi jo Tampereen ajoilta tuntemansa brittien Muurmannin alueen ylimmän tiedustelu-upseerin Cuthbert Thornhillin sekä entiset punakaartilaiset August Wesleyn ja Aarne Orjatsalon, joiden vaikutuksesta Lehtimäki oli itsekin epävarma, halusiko takaisin etelään Neuvosto-Venäjälle. Kuultuaan Lehtimäen horjumisesta Vastén ja Tuorila lähettivät hänelle "henkiseksi tueksi" Albin Pölläsen, jonka Lehtimäki kuitenkin vangitsi. Lehtimäki sai kuitenkin juonittua brittimielisimmät legioonajohtajat Orjatsalon ja Hannes Sulan pois legioonasta ja aikaansai erilaisia protesteja brittejä vastaan – muun muassa rommikapinan, josta kuitenkin suurimman hyödyn sai brittiluutnantti Littlehales, joka myi kaiken käyttämättömän annosrommin. Samoin Lehtimäki organisoi jopa kuolemanrangaistuksia vastavallankumouksellisiksi katsomilleen määränneen puolisalaisen toverioikeuden kannattajistaan. Kukaan ei kuitenkaan suostunut panemaan kuolemanrangaistuksia täytäntöön. Joulukuussa 1918 Lehtimäki johti itse legioonan 9. komppaniaa, johon hän oli kerännyt kannattajansa ja legioonan parhaat hiihtäjät.
Saksan aselevon myötä legioona menetti merkityksensä Suomen ja Saksan vastaisena armeijana. 25. tammikuuta 1919 Lehtimäki ja Tokoi kävivät yhdessä 125 miehen kanssa hiihtoreissulla Suomen Paanajärvellä, jossa he pidättivät Suomen rajavartioston, saunoivat ja jättivät kirjeitä. Tokoi järjesti myös kansankokouksen kehottaen kaikkia äänestämään sosialidemokraatteja tulevissa eduskuntavaaleissa.[5] Huhtikuussa 1919 briteille selvisi, että Lehtimäki suunnitteli yhdessä K. O. Iivosen ja Iivo Ahavan kanssa kapinaa tarkoituksenaan edetä Kantalahdesta myötämielisten karjalaisten avulla punaisten hallussa olevalle alueelle. 24. huhtikuuta 1919 Lehtimäki pyysi briteiltä eroa ja vapaata kulkua punaisten puolelle. Brittijoukkojen komentaja kenraali Charles Maynard myönsi hänelle luvan.
Toukokuussa 1919 Lehtimäki lähetettiin Petroskoihin 164. suomalaisrykmentin esikunnan vakoiluosaston komentajaksi. Loka-marraskuussa 1919 Lehtimäki, Jalmari Kotiranta ja Ville Ahola värväsivät Pietarin punapakolaisista ryhmän, jonka he lähettivät Helsinkiin vakoilemaan Suomen suurimpien kaupunkien suojeluskuntia. Vuonna 1920 Lehtimäki oli Neuvosto-Venäjän rajavartiostossa Valkeasaaressa.
Lehtimäki valmistui lentäjäksi heinäkuussa 1920. Hän palveli Oranienbaumissa sijainneessa Itämeren laivaston 1. vesilentolaivueessa. Kronstadtin kapinan aikana laivueen venäläinen miehistö osoittautui epäluotettavaksi ja kapinoi. Laivueessa palvelleet yhdeksän suomalaista lentäjää pysyivät uskollisina bolševikeille, ja 8. maaliskuuta 1920 lähtien he osallistuivat kuutena päivänä Kronstadtin pommituksiin. Osallisuudestaan Kronstadtin kapinan kukistamiseen Lehtimäelle myönnettiin punalipun kunniamerkki. Myöhemmin Lehtimäki opiskeli Moskovassa Korkeimmassa sotalentokoulussa ja saavutti rykmentinkomentajan arvon toimiessaan punalaivaston ilmavoimien kehitysosastossa Pietarissa.
Myöhemmät vaiheet
Lehtimäki muutti vuonna 1923 Kiinaan työskentelemään tullikonttorissa ja todennäköisesti vakoilijana. Vuonna 1924 hän muutti veljensä Jalmarin kanssa Yhdysvaltoihin, missä hän opiskeli lennonopettajaksi ja lentokoneinsinööriksi. Hän kehitteli lentokoneita eri yrityksissä San Franciscossa, Chicagossa ja New Yorkissa. Yhdysvalloissa Lehtimäki tutustui muun muassa Rooseveltiin.
Lehtimäki palasi Neuvostoliittoon huhtikuussa 1932 mukanaan 22 lentokoneen osat ja kokoonpanolinja Neuvosto-Karjalaa varten. Mahdollisesti Lehtimäki kävi vakoilemassa Helsingissä ja Turussa syksyllä 1934. Hän kehitti lentokoneteollisuutta Leningradissa.
Lehtimäki otti neuvostokansalaisuuden lokakuussa 1936. Hänet pidätettiin Stalinin puhdistuksissa 21. tammikuuta 1938, tuomittiin kuolemaan 29. maaliskuuta ja teloitettiin 5. huhtikuuta 1938. Hänet rehabilitoitiin 1957.
Lähde Wikipedia
Additional Hints
(No hints available.)