Kalatiira (Sterna hirundo)
Kalatiira on tiirojen heimoon kuuluva lintulaji, jota tavataan pesivänä lajina Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Aasian pohjoisosissa.
Koko ja ulkonäkö
Kalatiiran vartalo on valkea, päälaki eli kalotti musta ja siivet harmahtavat. Sen pituus on 34–37 cm ja siipien kärkiväli 70–80 cm. Koivet ja nokka ovat punaiset, nokan kärki musta. Istuvan linnun siivenkärjet yltävät vain pyrstönkärjen tasalle, mikä on hyvä tuntomerkki erona lapintiiraan. Lentävän kalatiiran siivestä vain keskiosa on läpikuultava. Siiven kärjessä on tumma kiilamainen kuvio. Talvella nokka on tummanharmaa ja otsa valkea. Nuori kalatiira on hieman vastaavan ikäistä lapintiiraa kirjavampi. Selkä on ruskehtava ja lennossa näkyy siiven yläpinnalla tummien reunojen rajaama vaalea suorakaiteen muotoinen laikku. Nuoret linnut eivät yleensä palaa Suomeen ennen aikuistumistaan neljäntenä kalenterivuonna. Kalatiiran äänet ovat kirkkaita ja kuuluvia. Tyypillinen on lennossa esitetty "tiirä-tiira...", mistä tiirat ovat nimensäkin saaneet. Varoitusääni on selvästi kaksiosainen, kireä "tiiir-räää". Soidinlennossa pari kiertelee korkealla ilmassa pitäen jatkuvaa kitinää. Soidinkäyttäytymiseen kuuluu myös se, että koiras lentelee kala nokassa naarasta houkutellen. Koiras antaa kalan lopulta naaraalle mutta yleensä maassa.
Levinneisyys
Kalatiira pesii Pohjois-Amerikan ja Euraasian pohjoisosissa, talvehtien trooppisilla valtamerillä. Maailman populaation kooksi arvioidaan 1–4,5 miljoonaa yksilöä. Euroopassa pesii vähintään 200 000 paria. Suomessa laji pesii koko maassa. Pesimäkantamme on noin 50 000 paria. Merellä se suosii sisä- ja välisaaristoa. Sisämaan järvillä se on yleensä ainoa tiiralaji, paitsi aivan pohjoisimmassa Lapissa, missä se voi pesiä yhdessä lapintiirojen kanssa. Suomalaiset kalatiirat muuttavat elo-syyskuussa Atlantin länsirannikkoa seuraten aina Etelä-Afrikkaan saakka. Ne palaavat Etelä-Suomen rannikoille huhtikuun loppupuolelta alkaen. 30. kesäkuuta 1996 keski-Suomessa rengastettu kalatiira tunnistettiin 1997 tammikuussa kaakkois-Australian rannikolla. Tämä kalatiira oli matkannut 26.000 km, mikä lienee lintumaailman ennätys. Vanhin suomalainen rengastettu kalatiira on ollut 25 vuotta, 11 kuukautta ja 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 33- vuotias brittiläinen kalatiira.
Elinympäristö
Kalatiira pesii sekä yhdyskuntina että yksittäispareina kaikkialla merenrannikoillamme ja saaristossa. Sisämaassa se pesii yleisenä järvillä sekä joillakin soilla. Lapissa laji on harvalukuinen ja paikoittainen. Merellä kalatiira suosii sisä- ja välisaaristoa. Kalatiirat ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Ennen yhdyskunnissa saattoi olla satoja pareja, nykyisin korkeintaan muutamia kymmeniä. Pesimäluodot ovat yleensä puuttomia pieniä kallioluotoja. Kalatiirat hakeutuvat usein naurulokkiyhdyskuntiin pesimään.
Lisääntyminen
Pesä on avoimesti kalliolla, sammalikossa tai heinikossa. Se on vaatimaton ja rakennettu heinänkorsista, levistä ym. Kalatiira munii yleensä 2-3 munaa. Suurissa yhdyskunnissa pesien välinen etäisyys on noin metri. Tyypillinen kasvi kalatiirojen pesien läheisyydessä on katkera maksaruoho. Muninta alkaa äitienpäivän jälkeen ja haudonta alkaa heti ensimmäisen munan ilmestyttyä pesään. Haudonta kestää noin kolme viikkoa. Poikaset liikkuvat pesän läheisyydessä ja isompina ne hakeutuvat rannan tuntumaan. Ihmisen noustessa maihin isot poikaset saattavat lähteä uimaan. Lentokykyisiksi poikaset kasvavat noin neljän viikon ikäisinä, Etelä-Suomessa heinäkuun alkupuolella. Muuttomatkalle kalatiirat lähtevät perhekunnittain heinä-elokuun aikana, myöhäisimmät lokakuussa.
Lähde: Wikipedia
Metsoreitti kätkösarja
Tämä kätkö on osa Metsoreitti -kätkösarjaa. Reitti muodostaa yhtenäisen geopolun Ampujien majalta Peurunkaan ja esittelee Laukaan kunnan vapaa-aikatoimen ylläpitämän koko kunnan halki kulkevan ulkoilureitin.
Kätkösarjan kätköt esittelevät myös Laukaassa esiintyviä lintulajeja, joita voit yrittää bongata matkanvarrelta.
Lisää tietoa aiheesta löydät reitin ensimmäisen kätkön kätkökuvauksesta http://coord.info/GC4A48P