KIURU
Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen on pienikokoinen vaaleanruskea Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa pesivä varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva pieni töyhtö. Kiuru on varhaisimpia Suomen keväisistä muuttolinnuista. Se saapuu yleensä huhtikuussa, mutta ennätys on 5. maaliskuuta. Tämä on huomattu myös vanhan kansan loruissa (Kuu kiurusta kesään, / puoli kuuta peipposesta, / västäräkistä vähäsen, / pääskysestä ei päivääkään.). Kiurun vanha nimi on leivo eli leivonen ja paikallisesti sitä kutsutaan myös nimillä kirri, kirvu, tiuru, kivenpuottaja, kivenviiru, peltoleivonen.
Koko ja ulkonäkö
Kiuru on ruskeanharmaa ulkonäöltään vaatimaton lintu, joka tunnetaan laululennostaan: koiras nousee jopa 100 m:n korkeuteen ja laulaa sydämensä kyllyydestä. Päälaella on pieni töyhtö, jonka lintu kohottaa pystyyn ollessaan hermostunut tai valppaana. Koivet ovat vahvat ja takavarpaan kynsi hyvin pitkä, mikä on sopeutuma avomaalla kävelemiseen.
Äänet muistuttavat laulusta poimituilta pätkiltä: "driu", "priio", "kurrl". Varoittaa voimakkaasti "driy, dry-dry". Syysmuutolla voi kuulla kiuruparven ääntelyä öiseltä taivaalta.
Pituus 17 cm, siipien kärkiväli 35 cm, paino noin 40 g. Koiras on hieman naarasta kookkaampi. Aikuisilla kiuruilla on sulkasato elo-syyskuussa. Myös nuoret kiurut sulkivat täydellisesti alkusyksyllä, joten sulkasadon jälkeen ikäluokkia ei voi enää erottaa toisistaan. Vanhin suomalainen rengastettu kiuru on ollut 7 vuotta 8 kuukautta 13 päivää vanha. Euroopan vanhin, Britteinsaarilla rengastettu kiuru, saavutti 9 vuoden ja 5 kuukauden iän.
Esiintyminen
Kiuru pesii Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikan vuorilla. Pääosassa esiintymisaluettaan se on muuttolintu. Suomeen se palaa varhain keväällä ("Kuu kiurusta kesään..." ). Länsiosissa se on paikallismuuttaja siirtyen alavammille maille tai rannikoille. Suomessa kiuru pesii koko maassa, runsain se on lounaisessa pelto-Suomessa, harvinainen pohjoisimmassa Lapissa. Kiuru on paikoin voimakkaasti vähentynyt. Syysmuutto tapahtuu melko huomaamattomasti syys-lokakuussa. Joitakin yksilöitä jää vuosittain talvehtimaan. Suomalaiset kiurut talvehtivat Länsi-Euroopassa.
Suomen pesivä kiurukanta on 300 000–400 000 paria. Euroopan pesimäkanta on suuruudeltaan 28–35 miljoonaa paria, joista Britteinsaarilla 2,57 miljoonaa. Euroopan populaatio on kokonaisuudessaan 79–160 miljoonaa yksilöä. Euroopan maista kiuru puuttuu vain Islannista.
Elinympäristö
Kiuru lentää korkealla avoimen viljelysmaan tai nummien päällä. Pesii yleisenä myös avosoilla, laitumilla ja matalakasvuisilla rantaniityillä. Kiurua ei tavata pienillä metsäpelloilla. Runsaimmillaan kiuru on salaojittamattomilla heinäpelloilla ja laitumilla.
Lisääntyminen
Pesä on matala kuoppa maassa, mättäässä tai ojanpenkalla, yleensä ylivuotisen heinän suojaama. Naaras tuo pesään kuivia heiniä ja juuria. Kiuru munii 3–5, keskimäärin 4 munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun alkupuolella. Useimmat kiuruparit pesivät toistamiseen kesä–heinäkuun vaihteessa. Naaras hautoo noin 11 vuorokautta. Poikasia ruokkivat molemmat emot, ja ne lähtevät pesästä lentokyvyttöminä noin 10 vuorokauden ikäisinä. Emot hoitavat niitä vielä viikon-pari.
Ravinto
Siemeniä ja versoja, matoja, etanoita, hyönteisiä ja niiden toukkia sekä kovakuoriaisia. Poikaset saavat vain eläinravintoa.
Lähde: Wikipedia
METSOREITTI -KÄTKÖSARJA
Tämä kätkö on osa Metsoreitti -kätkösarjaa. Reitti muodostaa yhtenäisen geopolun Ampujien majalta Peurunkaan ja esittelee Laukaan kunnan vapaa-aikatoimen ylläpitämän koko kunnan halki kulkevan ulkoilureitin.
Kätkösarjan kätköt esittelevät myös Laukaassa esiintyviä lintulajeja, joita voit yrittää bongata matkanvarrelta.
Lisää tietoa aiheesta löydät reitin ensimmäisen kätkön kätkökuvauksesta http://coord.info/GC4A48P