Volokinpolku :18 Presidentit - Mannerheim I
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size:  (micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Volokinpolku on Volokinpolun retkeilyreittiä ja sen monipuolista luontoa esittelevä kätkösarja. Reitti muodostaa janamaisen geopolun, joka on merkattu maastoon keltaisin opastein.
Geopolun kätköjen piilotustapa vaihtelee ympäristön vaatimusten mukaan, mutta on pyritty toteuttamaan mahdollisimman yhden linjan mukaan. Jokainen kätkö on noudettavissa myös itsenäisenä kohteena. Koko geopolun pituus on noin 30 kilometriä. Etsi geopolun kätköjä luonnonrauhaa kunnioittaen!
Huom! Koska kätkö on janamudossa eikä palaa alkupisteeseen, helppo tapa kiertää polku on porukalla käyttäen kahta autoa, toinen auto jätetään polun toiseen päähän Jyrkälle ja toinen auto viedään toiseen päähän polun päässä sijaitsevalle laavulle. Polun voi suorittaa myös esimerkiksi 7km pätkissä jättämällä auto pienille metsäteille parkkiin.
HUOM! Koska Volokinpolun maasto on paikoittain hyvin vaikeakulkuista, polkua ei suositella kokemattomille luonnossaliikkujille. Polkua on vaikea ajaa maastopyörällä.
Kaikkien kätkötiedotteiden lähteenä toimii Wikipedia.
C. G. E. Mannerheim: Sukutausta, lapsuus ja nuoruus
Mannerheimin suku on lähtöisin Saksasta, mistä suvun kantaisä siirtyi 1640-luvulla Ruotsiin. Suvun luultiin pitkään olevan kotoisin Alankomaista. Ruotsin kuningas Kaarle XI aateloi Augustin Marheimin vuonna 1693 ja samalla alkuperäinen sukunimi muutettiin muotoon Mannerheim. Gustaf Mannerheimin isoisän isä Carl Erik, oli ensimmäinen Suomeen muuttanut Mannerheim. Hän oli yksi huomattavimpia Venäjän vallan alkuajan poliitikkoja. Hän oli kaksi kertaa Suomen hallituksessa, muun muassa 1809–1816 hallituskonseljissa ja senaatissa 1820–1825. Hän sai vuonna 1824 kreivin arvon, joka periytyy suvussa vanhimmalle pojalle.
Carl Gustaf Emil Mannerheimin isä kamarijunkkari Carl Robert Mannerheim (1835–1914) oli taiteellinen ja harrasti erityisesti runoutta. Hän poikkesi suvun perinteistä, sillä hänestä ei tullut sotilasta eikä virkamiestä. Carl Robert tunnettiin radikaaleista poliittisista näkemyksistään, ja kun hän peri isältään kreivin arvonimen, viranomaiset paheksuivat häntä poliittisena satiirikkona. Terävänä kynänkäyttäjänä Carl Robert Mannerheim ilmaisi selvästi kantansa venäläisiin vallanpitäjiin. Hän oleskeli paljon ulkomailla, mutta täytettyään 50 vuotta hän muutti Helsinkiin ja perusti Systema-nimisen liikkeen osoittautuen ahkeraksi ja järjestelmälliseksi liikemieheksi.
Carl Robert Mannerheim meni vuonna 1862 naimisiin Hedvig Charlotta Hélène von Julinin kanssa, joka oli huomattavan suomalaisen teollisuusmiehen vuorineuvos Johan Jakob von Julinin tytär. Suku oli niin ikään Ruotsista Suomeen emigroitunut. He saivat seitsemän lasta, neljä poikaa ja kolme tyttöä: Sofia (Sophie) Mannerheim (21. joulukuuta 1863 – 9. tammikuuta 1928), Carl Mannerheim (18. maaliskuuta 1865 – 6. heinäkuuta 1915), Carl Gustaf Emil Mannerheim (4. kesäkuuta 1867 – 27. tammikuuta 1951), Johan Mannerheim (27. joulukuuta 1868 – 25. syyskuuta 1934), Eva Sparre (30. kesäkuuta 1870 – 1957), Anna Mannerheim (4. maaliskuuta 1872 – 18. toukokuuta 1886) ja August Mannerheim (9. marraskuuta 1873 – 22. huhtikuut 1910). Carl Robert sai toisesta avioliitostaan Sofia Nordenstamin (1849–1915) kanssa vielä yhden tyttären Marguerite (Kissie) Gripenberg (15. lokakuuta 1884 – 1958).
Koska suvussa oli monta Carl-nimistä, kutsumanimenään Mannerheim käytti toista nimeään Gustaf, joten hän saattoi allekirjoittaa Sotamarsalkka G. Mannerheim, Sotamarsalkka Mannerheim tai G. Mannerheim. Valtionhoitajakaudellaan vuonna 1919 hän myös suomensi nimensä kirjoitusasun muotoon Kustaa Mannerheim. Venäjän palveluksessa Mannerheimista käytettiin pääasiassa etunimi–isännimi-yhdistelmää Gustav Karlovitš (ven. Густав Карлович Маннергейм). Virallisiin asiakirjoihin hänen nimensä kirjoitettiin Venäjällä 1890-luvulla Karl Gustafovitš (ven. Карл Густафович) ensimmäisen etunimen takia. Carl Gustaf Emil Mannerheim ei pitänyt viimeisestä etunimestään Emilistä, joten hän kirjoitti nimikirjoituksensa usein ilman E:tä eli muodossa C. G. Mannerheim. Sotilastapaan hän kirjoitti virallisiin asiakirjoihin yleensä vain sotilasarvonsa ja sukunimen.
Mannerheimin äidinkieli oli ruotsi. Hän puhui sujuvasti saksaa ja ranskaa, osasi jonkin verran puolaa, portugalia, latinaa, englantia ja kiinaa. Venäjän kieli oli hänen toinen aikuisiän kielensä. Suomea hän alkoi kunnolla opetella vasta Suomen itsenäistyttyä.
Gustaf Mannerheim syntyi Louhisaaren kartanossa Askaisissa 4. kesäkuuta 1867. Varhaislapsuutensa Gustaf vietti pääasiassa Louhisaaressa. Hänen kerrotaan leikkineen mielellään sotaleikkejä ja ”johtaneen sotajoukkoja”. Häntä opetti aluksi sveitsiläinen kotiopettajatar, ja seitsenvuotiaana hän lähti kouluun Helsinkiin, missä asui isänsä luona. Hän kävi veljensä Carlin kanssa Böökin yksityistä lyseota (Privatlyceum), 1874–1879, mistä hänet erotettiin syksyllä 1879 vuodeksi ikkunoiden kivittämisen takia.
Mannerheim kävi kaksi vuotta oppikoulua Haminassa vuosina 1881–1882. Tämä koulu valmensi oppilaita Suomen Kadettikouluun, joka oli sen ajan ainoa sotilaskoulutusta antava oppilaitos Suomessa. Hän kuitenkin vihasi Haminan kaupunkia, mikä näkyi myös hänen käytöksessään.
Vuonna 1880 Carl Robert Mannerheim ajautui vararikkoon ja pakeni Pariisiin rakastajattarensa kanssa. Nuori Gustaf Mannerheim pyrki samana vuonna ensi kertaa kadettikouluun, mutta huonolla menestyksellä. Helene Mannerheim kuoli vuoden 1881 alussa sydänkohtaukseen, ja hänen veljensä ruukinpatruuna Albert von Julin tuli lasten huoltajaksi.
Haminan kadettikoulu (1882–1886)
Mannerheim hyväksyttiin viimein Suomen Kadettikouluun Haminaan 19. kesäkuuta 1882, 14-vuotiaana. Hänet jätettiin kuitenkin valmistavalle luokalle vielä toiseksi vuodeksi, koska hän onnistui saamaan vain seitsemän pistettä kahdestatoista kesäkuun 1883 tutkinnossa. Lisävuosi auttoi, sillä Mannerheim siirrettiin seuraavana vuonna ensimmäiselle yleisluokalle luokan toiseksi parhailla arvosanoilla. Hänen vahvimmat oppiaineensa olivat ranskan ja ruotsin kieli sekä historia, mutta venäjän ja suomen kielessä hän ei menestynyt yhtä hyvin. Ikätoveriensa ja nuorempien kadettien keskuudessa Gustav Mannerheimilla oli kiistaton johtajan asema.
Mannerheimin taloudellinen tilanne ei ollut hyvä, ja hän joutui usein lainaamaan rahaa huoltajaltaan Albert von Julinilta. Hän ei myöskään viihtynyt Kadettikoulussa: hän ei sietänyt koulun ilmapiiriä eikä tiukkoja sääntöjä ja sai usein rangaistuksia.
Mannerheim toivoi pääsevänsä Kadettikoulusta venäläiseen Paašikouluun, joka oli maan arvostetuimpia sotilasoppilaitoksia. Kouluun pääsivät vain oppilaat, joilla oli perintönä kulkeva aatelisarvo. Lisäksi vaadittiin, että joko heidän isällään, isoisällään tai isoisoisällään oli vähintään kenraaliluutnantin arvo tai sitä vastaava siviiliarvo. Mannerheim sai isänsä jättämään hakemuksen Paašikouluun, mutta Kadettikoulun johtaja kenraalimajuri Neovius ei suositellut Mannerheimia Paašikoululle perustellen, että Mannerheimin ranskan ja venäjän taito ei ollut tarpeeksi hyvä. Neoviuksen kirjeen vuoksi Mannerheimin hakemus hylättiin, ja hän masentui syvästi. Masennus ilmeni myös kapinointina Kadettikoulua kohtaan, minkä vuoksi Mannerheim lopulta erotettiin sieltä 22. heinäkuuta 1886. Koulu olisi voinut soveltaa karkotuspykälän ankarinta muotoa, mikä olisi estänyt Mannerheimia opiskelemasta missään suomalaisessa koulussa tai yliopistossa, mutta Kadettikoulun toimikunta päätti äänestyksen jälkeen soveltaa lievempää rangaistusta sillä ehdolla, että Mannerheimin perhe jättäisi vapaaehtoisen eroilmoituksen.
Nikolain ratsuväkiopisto (1887–1889)
Kadettikoulusta erottamisen jälkeen 1886 Mannerheim luki yksityisesti ylioppilaaksi Helsingissä Böökin yksityiskymnaasissa, ja tuoreen ylioppilastodistuksensa turvin hän pääsi Venäjän armeijaan (Nikolajevskin) Nikolain ratsuväkiopistoon vuonna 1887. Ratsuväkikoulun pääsyedellytykset olivat käytännössä kuuluminen aatelissäätyyn ja kadettikoulun tai lukion kurssin suorittaminen.
Mannerheim valmistui ratsuväkiopistosta 10. elokuuta 1889. Hänen päättötodistuksensa oli hyvä, ja erityisesti venäjän kielen arvosanat olivat parantuneet. Saman vuoden keväällä ennen ylentämistään kornetiksi Mannerheim oli ylennetty porte d'épée -junkkariksi, mikä vastasi miehistöstä aliupseeriksi ylennetyn sotilaan arvoa, joka saattoi toimia eskadroonan vahtimestarina eli perusyksikön vääpelinä (yksikköupseerina).
HUOM! Ota mukaan kierrokselle lyijykynä ja teroitin. Älä käytä loggaamiseen tarroja, leimoja tai irtonaisia lappuja.
Jos kierrätte reittiä isommalla porukalla, voitte käyttää lyhennettä nimimerkeistänne säästääksenne tilaa lokikirjassa. Muista kirjoittaa nettiloggaukseen keitä nimimerkkinne taakse kätkeytyy.
Shortly in English:
Volokinpolku is a geohiking trail that takes you in to Volokinpolku hiking trail. This trail is clearly pointed out by yellow markings along the route.
The caches in trail are hidden according to the hiding place, but all caches are easily found.
Every cache is find-able on its own, so you don't have to go through the whole trail if you don't want to. If you decide to hike the whole Geotrail the hiking distance will be approx. 30 km
Please take consideration of Geo trails' nature, do not disturb animals or damage the flora searching any caches. Respect the nature!
Additional Hints
(No hints available.)