Purkin tarkoituksena on esitellä teeren jälkeen Suomen toiseksi yleisin metsäkanalintumme pyy. 
Kulinaristien mielestä pyynlihaa herkullisempaa liharuokaa on vaikea kuvitella olevan olemassakaan. Pyy onkin esim. keski-eurooppalaisten metsästäjien mielestä vähäisestä koostaan huolimatta erittäin korkealle arvostettava riistalintu.
Pyyn levinneisyysalue Suomessa ulottuu maan eteläisimmistä osista kuusen pohjoisrajalle, joka kulkee Enontekiön–Inarin kunnissa. Levinneisyysalueensa pohjoisimmissa osissa kanta on kuitenkin varsin harvalukuinen.
Pyykoiras ääntelee aktiivisesti. Myös naaras "piiskuttaa", mutta heikommin kuin koiras. Koiras kuuluttaa piiskuttamalla reviirinsä omistusoikeutta. Häiriötilanteessa pyyt saattavat päästää myös litisevän varoitusäänen.
Pyy elää ympäri vuoden tiheissä reheväkasvuisissa metsissä, joissa on kuusia, koivuja ja leppiä. Kuuset tarjoavat suojaa; leppä ja koivu taas ovat ravinnon lähteitä. Kovin synkissä metsissä pyy ei viihdy, vaan suosii reheviä reunusmetsikköjä, puronvarsia ja peltojen laitamia.
Pyyhyn liittyy vanha sanonta, "pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä". Tosiasiassa pyyn keskikoko ei ole ainakaan merkittävästi pienentynyt vuosisatojen kuluessa, vaikka sanonta antaisi aiheen näin kuvitellakin. Toinen pyyhyn liittyvä yleinen sanonta on, että "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla".(suomen metsästäjäliitto ry).