Siilin pituus on 20–30 cm ja häntä on 1,5–4 cm pitkä. Siilin paino vaihtelee 300 g:n ja 1,5 kg:n välillä vuodenajan ja iän mukaan. Siilien väritys voi vaihdella tumman ja vaalean, harmahtavan ja ruskean välillä. Väri- ja piirre-erot voivat vaihdella Euroopan eri alueilla huomattavasti. Siilien selkäkarvat ovat muuttuneet mustavalkeiksi piikeiksi, joita on noin 6 000 ja jotka ovat pituudeltaan 2–3 senttimetriä. Vatsa ja suurin osa päästä on kuitenkin piikkeihin verrattuna vaaleamman karvan peitossa. Siilin tyypillisiä tunnusmerkkejä ovat myös pienet silmät, suuri kuono ja isot tassut pitkine kynsineen.
Siili on tyypillinen yöeläin, vaikka se saattaa satunnaisesti liikkua päiväsaikaankin. Se lähtee yleensä liikkeelle illan hämärtyessä ja viipyy ravinnon haussa pitkälle aamuyöhön. Päivät siili viettää pesässään lepäillen. Luonteeltaan siili on yksineläjä ja sietää lajitovereidensa läheisyyttä vain kiima-aikoina. Päivät siilit viettävät kokoon kiertyneenä pesässään. Siili käpertyy kerälle myös silloin, kun kokee olonsa uhatuksi. Siilit ääntelevät tuhisemalla.
Siilit ovat kaikkiruokaisia. Pääasiassa niiden ravinto koostuu hyönteisistä, etanoista, hämähäkeistä ja madoista, mutta siilit syövät myös suurempia eläimiä, kuten käärmeitä, sammakoita, sisiliskoja sekä linnun-, hiiren- ja myyränpoikasia. Siili käyttää ravinnokseen myös sieniä ja kasvisravintoa, kuten terhoja, siemeniä ja marjoja.
Pihasiileille voi tarjota esimerkiksi keitettyä kalaa ja murskattuja maapähkinöitä. Kalat pitää keittää, jotta siinä mahdollisesti piilevät loiset kuolevat eivätkä leviä siilin elimistöön. Siileille voi tarjota myös vaikkapa kissanruokaa, sekä kuiva- että märkäruokaa, koska ne eivät sisällä kovin suuria määriä suolaa tai voimakkaita mausteita, jotka voivat olla siilille haitaksi. Siilille voi tarjota myös ruuantähteitä, muttei valmiita einesruokia tai makkaraa niiden sisältämän suolan vuoksi. Siilille voi siis tarjota melkeinpä mitä tahansa laktoositonta, suolatonta ja mausteetonta kotiruokaa tai tähteitä. Siilille annettavan ravinnon tulee olla myös vähärasvaista, että vältetään siilien luonnoton lihominen ja maksan rasvoittuminen. Syksyisin niille voi kuitenkin antaa rasvaisempaa ruokaa, josta ne saavat kerätyksi talvea varten itselleen rasvakerrosta. Siilin pitäisi painaa horrokseen ryhtyessä Suomen oloissa vähintään 700 grammaa.
Juotavaksi siileille tarjotaan matalista astioista vettä, MUTTA EI MAITOA! Siilien elimistöstä puuttuu laktoosia hajottava entsyymi laktaasi!
Siili talvehtii esimerkiksi lehtikasassa tai ihmisen tekemässä kopissa. Talvehtimispaikka ei saa olla liian kostea, mutta sen pitää olla melko lämmin. Siili vaipuu talvihorrokseen, jolloin sen elintoiminnot hidastuvat selvästi. Horroksessa siilin ruumiinlämpö voi laskea +2 – +4:n asteen vaiheille. Siili hankkii kesällä talveksi rasvakerroksen, joka toimii talvilevon aikana polttoaineena ja eristävänä kerroksena.
Lähde: Wikipedia