Noin 7,5 km Isonkyrön keskustasta lounaaseen sijaitsee Tuomaanmäen pronssikautinen kalmisto, joka on myös Kyrönmaan Patikka -reitistön varrella. Kätkölle on parkkipaikalta n. 1,2 km kävelymatka.
Tuomaanmäki on ikivanha asuinpaikka. Siellä on useita pronssikautisia muinaishautoja sekä entinen laivasataman paikka Ankkurikallio. Pronssikautisen asutuksen jäljeltä paikalta löytyy vanha oikeudenkäyntipaikka eli käräjäkivet (N 62° 56.773 E 022° 14.394). Lähes kymmenen suurehkoa kiveä on asetettu ympyrän muotoon. Näillä kivillä ovat istuneet oikeudenjakajat eli lautamiehet ja syytetty on seisonut ympyrän keskellä kuulemassa tuomiotaan. Paikalla tapahtuneesta tuomaroinnista syntyi nimitys Tuomarmäki, sittemmin nimi muuntui Tuomaanmäeksi.
Tuomaanmäen pronssikautiselta hauta-alueelta löytyy myös hiidenkirnu (N 62° 56.811 E 022° 14.659). Se on laakean silokallion päällä halkaisijaltaan runsaat puoli metriä ja syvyydeltään vajaa metri. Kuivimpanakaan kesäpäivänä ei hiidenkirnusta lopu vesi ja tuolla vedellä kerrotaan olevan syyliä parantava voima.
Pronssikaudella (1300-500 eKr) lainehti nykyisen Isonkyrön alue vielä suurimmalta osaltaan merenä. Aallot loiskuttivat silloin Tuomaanmäenkin kallioseinämiä vasten. Tänne oli siihen aikaan kehittynyt huomattava asutus, josta merkkeinä ovat lukuisat muinaishaudat, hiidenkiukaat ja jätinröykkiöt.
Mahtavien hautakumpujen sijainti saarien kallioilla tai kukkuloitten rinteillä, mistä laaja merinäköala avautui, viittaa asukkaiden merelliseen elämään, merenkulkuun tai mahdolliseen turkiskauppaan.
Ensimmäinen virallinen tieto Tuomaanmäestä annettiin lähes 300 vuotta sitten. Tuolloin kerrotaan Tervanevasta löydetyn laivan emäpuu ja aivan mäen alta suuri ankkuri.
Satakunta vuotta sitten kuolleen pastori Reiniuksen papereista käy ilmi, että hän oli joidenkin miesten kanssa käynyt Tuomaanmäen röykkiöitä kaivelemassa ja hukannut siellä avaimen. Avoin hauta on heidän jäljiltään. Keskeltä puretun röykkiön pohjalla on näkyvissä "arkku", jonka päätyinä on kivilaatat. Arkun peitteenä ollut laakakivi on kadonnut.
Tervanevaa ojitettaessa v. 1931 löysi eräs työmies suosta kahden kantokerroksen alta parin metrin mittaisen ankkuriketjun palan.
Varsinaista tieteellistä tutkimusta ei kalmistossa ole suoritettu.