Kälviän kantatilat: Mikkola
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Helppo kätkö Kälviän Mikkolan talon läheisyydessä.
Tässä kohtaa jokivartta, jos haetaan 1544 vuoden veroluetteloiden Kälviän kymmentä savua, on hiukan vaikea tulkita onko kaikki talot, Simukkala, Penttilä ja Mikkola, varsinaisia Kantatiloja. Kirjallisuudesta löytyy ensimmäinen maininta Mikkolasta ja Simukkalasta 1600 luvun alkupuolelta ja Penttilästä jopa vuodelta 1553. Muuta varmaa tietoa ei ole käytettävissä.
Mikkolan nykyisen, komean keltaisen talon, joka näkyy kätkölle, rakensi laivanvarustaja ja kauppias Israel Mikkola 1840. Talo oli pitäjässä ainoa laatuaan eli kaksikerroksinen. Talo on saanut vaikutteita Mikkolan kauppamatkoilta Ruotsinkieliseltä pohjanmaalta. Taloa on usein luultu Kälviän Pappilaksi ja totta sekin tavallaan on ollut. Talon omistus on ollut aiemmin myös Papeilla, mutta myöskin muilla viranhaltijoilla esim. ensimmäistä kertaa kaikki Kälviän rajat aukaisseella Maanmittari Holstiuksella.
Talon nykyinen omistaja suku osti Tilan 1926. Talon seinässä on Talonpoikaiskulttuurisäätiön 1950-luvulla myöntämä kunniakilpi.
Israel Mikkola
Israel Mikkola oli kotoisin Kälviän Peltokorvesta, Suonperän talosta ja hän muutti sukunimekseen Mikkolan, ostettuaan talon vuonna 1825. Hän oli mukana vastustamassa Venäläisten pääsyä Kälviälle, 1808-1809 sodassa, josta on tehty Kätkö; Peltokorven taistelun muistomerkki.
Hänen Kauppamiehen uransa olkoi ostamalla kuorman Savikuppeja, joita hän lähti myymään Hämeeseen. Tämän jälkeen hän teki kauppamatkoja mm. Pietariin ja seilasi laivoillaan kaupanteossa ympäri Itämerta. Viimeisen matkansa hän teki Kööppenhaminaan. Lisäksi hänelle annettiin rakennettavaksi mm. Kälviän Kruununmakasiini.
Israel Mikkolaa kuvataan säästäväiseksi mieheksi, joka ei kitsastellut kun talossa pidettiin pitoja. Tyko Hagman kuvaa kirjassaan myös tapahtuman, jossa katovuoden jälkee talolliset menivät lainaamaan Kruunulta siemenviljaa ja jotta sitä sai, piti jokaisella olla kaksi takaajaa lainalle. Israel Mikkola istuutui toiselle puolen pöytää ja takasi toisena lainan kelle vain. - " Mennään niin pitkälle kuin Mikkolan talo kestää"-
Seuraavassa elämää Kälviällä ja Mikkolassa joskus 1850 - luvun alkupuolella:
Suuret häät Mikkolassa ( 1850-luvulla? ):
-Morsian oli Israel Mikkolan tytär ja sulhanen oli Kokkolasta ja puhui äidinkielenään Ruotsia. Suomea hän puhui vain hyvin vähän.
Seuraavassa katkelmia paikalla olleiden Lucina ja Tyko Hagmanin kertomuksita muistelmissaan:
"Se oli siihen aikaan, kun kellotapulia maalattiin. Siitä tuli kaunis, komea, kirjava ja korea kuin morsian. Oli se ihan valmiiksi maalattu ja siistitty juuri helluntai aatoksi, jolloin - koko pitäjän julhasväki morsiammineen tuli kaupungista ajaen komeasti, niin että tiet pölyten tömisivät. Oli siinä ainakin kolmekymmentä uljasta hevosta, jotka ajoivat pitkässä rivissä hirveää kyytiä.
Ei niin että ei olisi saanut pyrkiä naimisiin muinakin aikoina, mutta vanha ja kaunis tapa vaati yhdenmukaista morsiutta.
Pitäjän piti ottaa vastaan ja tervehtää tätä kuuluisaa kulkuetta ja niin ottivat Hyypälläkin nuorukaiset kasikki pyssyt esille ja piiloutuivat mikä minnekin ja juhlakulkueen mennen tullen ja palatesa, päästivät kolmesta neljästä pyssystä aika pamauksen ilmaan.
- Oli kulunut jokin aika tästä, niin meidätkin oli kutsuttu häihin Mikkolaan" ( Tyko Hagman )
"Oli kesä ja paitsi talonpoikais kansaa, oli paljon herrasväkeäkin koolla. Tultuamme häätalon pihalle, täytti sen sankat vierasparvet ja pitäjän parhaat hevoset kiiltävine valjaineen ja siroine kärryineen. Muiden mennessä sisään, jäin vanhan hevosmiehen tavoin tarkastelemaan hevosia. Piti joka heppaa taputtaa, kaulaa silitellä ja harjaa kääntää pois silmien edestä. Tyykykin oli jäänyt seurakseni.
Talo oli kattoa myöten puettu krykyillä, notkeilla, toista kyynärää pitkillä tangoilla, joiden ympäri oli kierretty loistavan värisiä paperi liuskoja, jotka liehuivat tangon ympärillä. Vielä kauniimpi oli krykky kruunu morsiammen päässä. Se oli lujalle kiristetty kiinni hiusmartoon ja vaivasi silminnähtävästi päätä.
Mitään säätyerotusten mukaista nseurustelua ei ollut nähtävissä, kaikki parveutuivat vapaasti mielensä mukaan. Nyt alkoi ensimmäinen tarjoilu; Eräs Mikkolan miehistä kantoi suurta, sirotekoista puutonkkaa ja tarjosi siitä ihmisille juhlallisen viinaryypyn. Kierroksen tehtyään hän aloitti toisen...! Vaimoväestä ani harva kosketti huulillaan tuota tonkkaa.
Vihkimisen jälkeen alkoi syöminen, jonka kestäessä miehet saivat uudelleen ryyppyjä. Ateria kesti monta tuntia ja aina tuotiin uusi ruoka kivivadeissa pöydälle. Siinä oli harvinaiset valkoiset jästileivät, makeat sötsuurit ja rieskat ja sai panna mielensä mukaan voita ja juustoa päälle. Voileipä ruuan jälkeen alkoi keittojen syönti. Silakka- ja perunalaatikoiden ja perunamuhennoksen perästä, joita syötiin sianlihan, makkaroiden, rullasylttyjen ja patapaistin kera, tuotiin riisipuuroa viskunasopan kanssa ja viimeksi erilaisia pannukakkuja. Maitoa tuotiin suurissa mukeissa ja mitä herkullisinta kuohuvaa sahtia. Rouva Alceniuskin nousi useaan otteeseen tuoliltaan ja kävi kuiskuttamassa miehensä korvaan: Syö nyt, Gustaf, syö, kun saat näin hyvää ruokaa".
Aterian päätyttyä alkoi yleinen tanssi. Silloin puhkesi ilo ylimmilleen. Viulunsoittaja tuli esille ja hyppäsi pöydälle istumaan, että soitto oikein kuuluisi. Morsiammen kanssa piti jokaisen pojan vuorollaan pyöriä ja morsiammen kasvoilta vuoti hikikyyneliä ja kasvot olivat tulipunaiset. "Se tulee kruunusta, joka ankarasti painoi morsiammen päätä", selitti mamma. "( Lucina Hagman)
"Morsian oli puettu kauniiksi, kirjavaksi kuin kellotapuli. Yläkerrassa tanssittiin, niin että lattiat huutaen hötkyivät ja paljon oli väkeä. Ja kuuma oli kuin pätsissä. Ja morsian tanssi ja hikoili ja pyyhki kasvojaan nenäliinaan. Muuan Kokkolalainen kutsuvieras sieppasi hänet vyötäisiltä tanssiin ja sanoi" vilovi freist dans polk, fast di spelar vals". Ja minä joka satuin seisomaan siinä vieressä suutuin tuolle säälimättömälle miehelle ja sanoin: "int orkar hon". Mutta mies nauroi ja vei morsiammen mukanaa ja pyöritteli kuin peeveli häntä permannolla. Tottakai sulhanen sitten korjasi talteen väsyneen morsiammensa"( Tyko Hagman )
Lucina taas kirjoittaa edellisestä näin:
"... Ehdotus huvitti muuten niin vakavamielistä sisartani. Nuori pari lähti rohkeasti liikkeelle polkan askelin, viulun vetäessä valssia ja uhkatanssi onnistui vähän aikaa, mutta ennen ensimmäisen kierroksen loppua pari kompastui ja heidän oli jatkettava valssin tahtiin jota soitettiin." ( Lucina Hagman)
Additional Hints
(No hints available.)