Kälviän kantatilat: Hyyppä
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Helppo kätkö Kälviän Hyypän vanhassa pihapiirissä. Punainen talo toimii tällähetkellä Kälviän Marttojen marttakotina ja vanha pihapiiri on nykyään julkinen. Kätkö ei sisällä kynää.
Enään voi sielunsa silmin kuvitella maiseman aikana, kun Kälviän Kälviänkylän ensimmäiset asukkaat nuosivat jokivartta, ensin Jatkojokea Ruotsaloon ja Isojäveen ja siitä Kälviänjokea, siihen asti kun joki haarautui lähes kulkukelvottomaksi Vähäjoeksi ja jatkuen toisaalle edelleen Kälviänjokena.( joki haarassa sijaitsee nykyisin K-P:n kulttuuriopisto ) Jokilaaksossa oli suota, myöhemmin aavaa hakamaata, laidunta jossa siellä täällä kohoaa pintaalaltaan pieni korkeahko mäkitökyrä ja niiden välissä matalampia, vain metrin pari ympäristöstään kohoavia matalampia kumpuja jota sana hyyppäkin tarkoittaa. Näille matalille mäkisyrjille on aikanaan rakennettu nykyisen Kälviän keskustan kantatilat:Penttilä, Mikkola, Simukkala, Hyyppä ja sekä nykyään rautatienkin erottamat Marttila, Tuunala ja Porkola ym, jotka sijaitsevat jokihaaran yläpuolella. Lisäksi samassa näkymässä on myös Pernu/Siirilä, mutta ne kuuluvat eri kinkeripiiriin. Punaisen talon omistaa Kälviän martat ja Marttakoti on avoinna vierailijoille lähes aina avoinna ollessaan ja sopimuksen mukaan. Sen voi vuokrata käyttöön esim. juhlatilaisuuksissa ja pitopalvelua uskaltaa myös tiedustella. Sieltä löytyy mm. Lucina Hagmanin esineistöä ja aito Lassila - kello. Vanhoista dokumenteistä voi päätellä että Hyypällä on asuttu ainakin 1500-luvun alusta. Esim. 1580-luvulla on Hyypällä ollut jo yli 20:n lehmän karja ja 10 vuotta myöhemmin jopa 32 lehmää. Nykyisin maatalous on väistynyt asutuksen tieltä. Vuonna 1730-luvulla on Hyypästä erotettu Vähähyyppä, kumpulan tietä 400-500 m eteenpäin sekä 1905 erotettiin toisella puolen jokea oleva Eefferin-tupa. Vanhalla paikalla olevat vanhat asuinrakennukset ovat 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Keltaisen Kallentuvan ollessa vähän vanhempi. Pihapiirissä on ollut kolmaskin talo, yhä suvun omistuksessa olevaa keltaista taloa vastapaatä. Jossain vaiheessa Vähähyypän taloja siirrettiin jokivarresta Kriksinmäelle, joka on kumpulantien vasemmallapuolella oleva korkeampi mäki vanhoine taloineen. Nimensä paikka on saanut siellä olleen sotilastorpan asukkaan "kriksman:n mukaan. Mäki on ollut myös yksi vaihtoehto kirkon paikaksi. Nykyinen Kälviän keskusta on aikanaan tehty lähes kokonaan Hyypän maalle, lukuun ottamatta pientä yhteiskäyttöön jätettyä maata kruununmakasiinin ympärillä sekä nykyisen säästöpankin kohdalta Ullavaan päin rakennettua, uudempaa osaa keskustasta. Merelle päin raja on kulkenut suurinpiirtein Kirkolta st1:lle menevän tien kohdalla. Kälviän kirkko on myös rakennettu Hyypän maalle. Levisi asutus Suomessa toki myös sisämaasta rannikolle päin, mutta tutkijoiden mukaan, Kälviälle savolaisasutusta jäi aika vähän, mutta Ullavaan, Ullavanjärven ympärille, heitä asettui jo huomattavasti enemmän. Kälviällä on myös paljon paikannimi yhteyksiä Alaveteliin. ( ent. Kaarlela / Kokkola ) Hagmanit Kälviältä. Tyhjillään olleeseen, nykyisin punaiseen Marttataloon, muutti aikanaan, 1846 Vaasasta tullut, Kälviän uusi nimismies Nils Hagman puolisonsa ja kahden lapsen kanssa. Kälviällä 1846 heille syntyi Tyko ja 1853 perheeseen syntyi Lucina. He asuivat Kälviällä myös hetken aikaa Pernulla. ( Vanha Pernun paikka on kartoissa nykyään Näsi ). Perhe muutti 1865 Vaasan raippaluotoon. Lusina Hagman luki kansakoulun opettajaksi ja toimi mm. perustamansa Helsingin uuden yhteiskoulun johtajana vuoteen 1938. Hän oli voimakas yhteiskunnallinen vaikuttaja ja yhteiskoulujen puolestapuhuja. Lisäksi hän oli aktiivinen järjestöihminen ja oli perustamassa mm. Martta-liikettä joka valisti kansaa naisten avulla. Toiminnalla vastuttettiin tuolloin venäläistämisaikeita. 1907 Suomen naiset saivat äänioikeuden ja eduskuntaan pääsi 19 naista, joista yksi oli Lucina Hagman.Hänen kansanedustajuutensa jatkui vielä toisenkin kauden. Hänelle myönnettiin Professorin arvonimi ensimmäisenä naisena Suomessa vuonna 1928. Lucina Hagman kuoli vuonna 1946. Hän kirjoitti paljon, mm. "Lapsuuteni Kälviällä" muistelmateoksen, niinkuin veljensä Tyko Hagman:kin omansa. Kirjoja on saatavana marttakodista ja ne ovat mielenkiintoisia elämänkertoja sekä ajan kuvaukssia 1800-luvun loppupuolen Kälviältä. Lucina ja tyko kuvaavat Isäänsä vaatimattomaksi kansanmieheksi, joka ei aivan "joka pykälää" niin tiukasti valvonut, vaikka siitä olisi hänelle ollut taloudellista hyötyäkin. Hän ei esimerkiksi käyttänyt hatussaan kokardia kun aivan" hätä tapauksissa". "Hagmanin perheen lapsille merkitsi paljon se, että erittäin huonon Suomenkielen taidon omannut nimismies Nils Hagman ja hänen tarmokas puolisonsa Sofia, omaksuivat Somenmielisyyden ja siirsivät aatteen perintönä lapsilleen". Nils Hagmania kiinnosti Kälviän laajat ja riistarikkaat metsästymaat. 8-vuotiaana Lucina näki "isänsä pöydällä kirjeen, jossa isä pahoitteli ettei Lucina ollut poika! Hän oli nähnyt Lucinan lahjat ja voimakkaan luonteen, mutta ei silloin uskonut naisten mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnassa." ”Sitä en silloin vielä tuntenut, että koko olemukseni oli uponnut Hyyppään ja Kälviään. Joka puulle, pensaalle, joka kivelle maankamaralla, veden välkynnälle, kedolle ja pientareelle olin antanut itseni. Talven lumi, taivaan sini, päivän paiste ja kuun kumotus on lumonnut nuoren mieleni. Se rupesi tuntumaan sitä mukaa kun etäisyys kasvoi Kälviän ja minun välillä” Lucina Hägmanin muistolaatta on nähtävänä Marttakodin ovenpielessä. Sisar Sofia perusti suomeen ensimmäisen kansan-opiston ja veljet Tyko ja pesueen vanhin August olivat maankuuluja lehtimiehiä. Tyko oli myös Suomalaisen tieteiskirjallisuuden uran uurtajia.
Additional Hints
(No hints available.)