Etelä-Kymenlaakson aakkoset
Monilla paikkakunnilla on oma
alphabet -sarjansa, joka puuttui vielä eteläisestä Kymenlaaksosta.
Päätimme siis tiiminä kokoilla oman aakkossarjan muiden
kätköilijöiden iloksi ja päänvaivaksi. Koska rakensimme itse koko
sarjan oman mielemme mukaan, tämä ei sisällä seuraavan kätkön
tekemisen velvoitteita. Kaikki tämän sarjan kätköt ovat
adoptoitavissa, eli jos jokin näistä kätköistä sattuu olemaan
sopivasti omilla kulmillasi ja kulkureittiesi varrella, ilmoittele
kätkön tekijöille.
Kymenlaakson maakunta
Kymenlaakso on noin 182 000 asukkaan
maakunta, jonka menestys perustuu metsäteollisuuden ja liikenteen
osaamiseen sekä Venäjän lähialueen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Pohjois-Kymenlaakson erämaaluonto, Kymijoki, Etelä-Kymenlaakson
merialue saaristoineen sekä rakennettu kulttuuriympäristö
kuvastavat maakunnan monipuolisuutta ja ympäristön
rikkautta.
Etelä-Kymenlaaksoon kuuluvat
Haminan kaupunki, Kotkan kaupunki, Miehikkälän kunta, Pyhtään
kunta ja Virolahden kunta. Pohjois-Kymenlaakson alueen muodostavat
Iitin kunta ja Kouvolan kaupunki.
Lähde: Kymenlaaksonliiton
www-sivut
Ä=Ämmänmäki
Mistä ovat peräisin sanat ämmä, muija ja
akka?
Kaikki kolme sanaa ovat vanhoja, eivätkä ne
alkuaan ole olleet halventavia.
Ämmä-sanalla on vastineita useissa suomen
lähisukukielissä ja saamessa. Karjalan kielessä sanan muoto on ämmä
tai ämmö, virossa ämm. Vatjassa ämmä-sanan merkitys on 'anoppi'.
Saamen ebmui on adjektiivi, ja sen merkitys on 'uhkea' tai 'upea'.
Agricolan tekstissä ämmä oli 'isoäiti'. Ämmä on siis ollut
asiallinen vanhemman sukulaisnaisen nimitys.
Akka on samoin vanhaa naista tarkoittava
suomalainen sana, jota Agricolakin käytti. Se esiintyy useimmissa
lähisukukielissä sekä saamessa: esimerkiksi inkeroisen, karjalan ja
vatjan akka, vepsän akk ja pohjoissaamen áhkku. Akkaa on arveltu
vanhaksi kulkusanaksi, joka on lainautunut yli kielikuntien
rajojen.
Vielä niin myöhään kuin 1950-luvulla akka-sana
oli ainakin savolaismurteiden Päijät-Hämeen ryhmässä aivan
neutraali. Isoäiti vilkaisi "lasista" tielle päin ja totesi: "Mihkä
Takala akka näi aikasi mänii?" Hän vain ihmetteli, minne Takalan
emäntä oli menossa varhain aamulla.
Muija on ilmeisesti ruotsalaista perua eli
suomeen lainattu murteellinen mója 'vaimo, eukko'. Suomen
kirjakielessä se esiintyi vuonna 1786 muodossa muuja. Asu muija
löytyy vuodelta 1823 olevasta sanakirjasta.
Lähde: Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen
sanakirja (WSOY 2004)
Teksti lainattu Helsingin kaupungin kirjaston
“Kysy mitä vaan” -www-sivuilta
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Nimitykset