Etelä-Kymenlaakson aakkoset
Monilla paikkakunnilla on oma alphabet -sarjansa, joka puuttui vielä eteläisestä Kymenlaaksosta. Päätimme siis tiiminä kokoilla oman aakkossarjan muiden kätköilijöiden iloksi ja päänvaivaksi. Koska rakensimme itse koko sarjan oman mielemme mukaan, tämä ei sisällä seuraavan kätkön tekemisen velvoitteita. Kaikki tämän sarjan kätköt ovat adoptoitavissa, eli jos jokin näistä kätköistä sattuu olemaan sopivasti omilla kulmillasi ja kulkureittiesi varrella, ilmoittele kätkön tekijöille.
Kymenlaakson maakunta
Kymenlaakso on noin 182 000 asukkaan maakunta, jonka menestys perustuu metsäteollisuuden ja liikenteen osaamiseen sekä Venäjän lähialueen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Pohjois-Kymenlaakson erämaaluonto, Kymijoki, Etelä-Kymenlaakson merialue saaristoineen sekä rakennettu kulttuuriympäristö kuvastavat maakunnan monipuolisuutta ja ympäristön rikkautta.
Etelä-Kymenlaaksoon kuuluvat Haminan kaupunki, Kotkan kaupunki, Miehikkälän kunta, Pyhtään kunta ja Virolahden kunta. Pohjois-Kymenlaakson alueen muodostavat Iitin kunta ja Kouvolan kaupunki.
Lähde: Kymenlaaksonliiton www-sivut
P = Pierumäki
Joka pierua pidättelee, sillä on jotakin muutakin salattavaa! Pyörii kuin pieru nahkahousuissa! Vanhoja viisauksia ja sanontoja ilmavaivojen tiimoilta riittää. Aihetta on tutkittu yllättävän paljon niin fysiologiselta kuin sosiaaliseltakin kannalta. Tässä muutamia wikipedian tietoja aiheesta:
Suolikaasusta pieruksi
Ihmisen ohutsuoli sisältää jatkuvasti noin 30 – 200 cm³ kaasuja. Ihminen tuottaa tunnissa peräsuolen kautta purkautuvaa kaasua enintään noin 100 cm³ ja vuorokaudessa kaasuntuotanto on tilavuudeltaan keskimäärin 400 – 1200 cm³.
Ruoansulatuselimistössä syntyvä kaasu varastoituu peräsuoleen, mistä se purkautuu ulos peräaukon kautta. Peräsuoli ja anaalikanava annostelevat yhden pieraisun aikana vapautuvan kaasun määrää. Anaalikanavassa on lisäksi reseptoreja, joiden tehtävänä on tunnistaa, virtaako anaalikanavaan kaasua vai ulostetta. Kun paine kasvaa riittävän suureksi, peräaukon sisempi sulkijalihas rentoutuu, jolloin kaasu pääsee esteettä virtaamaan kohti peräaukkoa. Pieraisun aikana ulompi sulkijalihas pysyy kireänä, jotta ulosteen roiskuminen kaasun purkautuessa estyy.
Pieraisun synnyttämä ääni johtuu peräaukon kudosten värähtelystä. Ääni vaihtelee sen mukaan, miten kireä henkilön rengaslihas on ja kuinka suuri on vapautuvan kaasun paine. Seisomisasento mahdollistaa yleensä istuma-asentoa äänettömämmän päästön.
Myyttejä ja faktoja
Pierun äänenvoimakkuudella ei ole perimätiedosta huolimatta vaikutusta pierun hajuefektiin, joka on tutkimusten mukaan täysin riippuvainen siinä olevien hajuainesosien konsentraatiosta.
Tulitikun sytyttäminen ei myöskään yleensä poista hajua, joskin se voi hieman peittää sitä.
Michael D. Levittin tutkimusryhmä on testannut hajuhaittojen poistamiseksi tarkoitettua tuotetta, istumatyynyä nimeltä Toot trapper, jonka on todettu poistavan 90% hajuhaitasta.
Pierun pidättäminen voi puolestaan olla aidosti epäterveellistä, koska muutoin suolistossa olevat myrkylliset kaasuainesosat imeytyvät takaisin kehoon ja rasittavat elimistöä.
Pieru sosiaalisena ilmiönä
Pieru sanana on täysin yleiskielinen, vaikka jotkut ovatkin sitä mieltä, että se muka olisi alatyylinen. Toisin kuin esimerkiksi paska-sana, joka on muuttunut alatyyliseksi ja korvataan uloste-sanalla, pieru-sanalle ei ole tyydyttävää kiertoilmausta eikä sellaista kaivatakaan. Sana pieru esiintyy lääketieteen terminäkin latinankielisen ilmauksen ohella.
Historiallisia pieruja
Maailmanhistoria tuntee pierun aiheuttamia tapahtumia. Esimerkiksi 1500-luvun Englannissa Edward de Vere, Oxfordin jaarli, pieraisi vahingossa vannoessaan uskollisuutta kuningatar Elisabet I:lle, minkä jälkeen hän lähti omatoimisesti maanpakoon seitsemäksi vuodeksi. Hänen palattuaan kuningatar totesi, että oli jo melkein unohtanut pieraisun.
Pieruviihde
Pierun ääntä yritetään matkia suulla, kainalolla tai yhteen puristetuilla kämmenillä, ja siten saattaa toinen ihminen "syylliseksi" pieruun. Syynä voi olla esim. kaveriporukan keskinäinen pila. Pilailutarvikeliikkeistä voi löytää myös teollisesti valmistettuja pierumaisia ääniä tuottavia laitteita kuten pierutyynyjä.
Pieruhuumori
Pieru on hyvin suosittu huumorin lähde. Esimerkkejä pieruhuumorista ovat televisiosarja South Park, elokuvat American Pie ja Austin Powers. Suomessa pieruhuumoria edustaa esimerkiksi Peräsmies-sarjakuva.
Pierutaide
Le Pétomane
Oma pieruviihteen lajityyppinsä on pierutaide. Sen esittäjien ohjelmanumerona on piereskely. Esimerkiksi Englannin kuningas Henrik II:n hovin narri Roland le Peteur, joka tunnettiin myös nimellä Roland the Farter, oli tunnettu juhlapäivien ohjelmanumerostaan, jossa hän osasi hypätä ilmaan, viheltää ja pieraista yhtaikaa.
Ranskalainen Le Pétomane alias Joseph Pujol muistetaan edelleenkin yhtenä genrensä eturivin edustajista. Hänen taiteilijanimestään juontuvat termit petomaani (kirjailija Arto Kytöhongan suomennos: pierikkö), jolla nykyään tarkoitetaan yleisesti pierutaiteilijaa, ja petomania, joka vastaavasti tarkoittaa pierutaidetta. Nykyajan tunnetuin pierutaiteilija lienee brittiläinen Mr. Methane.
Lähde: Wikipedia
Pierumäen nimen historia ei valitettavasti ole tiedossamme, joten käyttäköön jokainen mielikuvistaan sen syntyhistoriaa pohtiessaan.