KYLMÄKOSKEN KIRKKO
Kylmäkosken kirkko on Akaan seurakuntaan kuuluvan Kylmäkosken kappeliseurakunnan kirkko. Kirkko edustaa 1800-l. lopun sovinnaistyyliä ja 1900-l. alun orastavaa kansallisromantiikkaa. Kylmäkosken kirkko on osa Tarpianjoen kulttuurimaisemaa, joka kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin. Rakennus on suojeltu kirkkolailla, joka suojelee kaikkia ennen vuotta 1917 rakennettuja kirkkoja.
KYLMÄKOSKEN KIRKON HISTORIAA
Kylmäkosken kirkko on rakennettu vuonna 1900. Nykyinen kirkko on kolmas kirkko Kylmäkoskella. Kirkonkokouksessa vuonna 1883 päätettiin rakentaa uusi kirkko puusta kolmen vuoden kuluessa. Kokouksessa valittiin arkkitehti Lars Sonkc tutustumaan ehdolla oleviin rakennuspaikkoihin, joita oli kolme: vanhan kirkon tontti kylän keskustassa, Tipurin Kirnunmäki ja nykyisen kirkon paikka. Jo silloin käytössä olleen hautausmaan läheisyys ja riittävän avara ympäristö vaikuttivat siihen, että kirkko rakennettiin nykyiselle paikalleen. Arkkitehti Sonkc teki luonnokset ja kustannusarviot sekä puu- että kivikirkosta. Kirkonkokouksessa v. 1897 päätettiin pyytää "Keisarilliselta Majesteetilta armollista lupaan saada tehdä nyt rakennettava kirkko puusta". Arkkitehti ehdotti, että kustannusten alentamiseksi luovuttaisiin tornin rakentamisesta ja korvattaisiin se yksinkertaisella kellotapulilla. Vuoden 1898 lopussa arkkitehti Sonkc kuitenkin ilmoitti luopuvansa suunnittelutehtävästä, koska ei saanut kustannuksia alenemaan.
ARKKITEHTI VAIHTUU
Joulukuun lopussa 1898 kirkonkokouksessa käsiteltiin Arkkitehtitoimisto Helin&Nyströmin laatimia suunnitelmia. Suunnitelmien valmistuttua rakentamisesta hankittiin kolme urakkatarjousta, joista tamperelaisen rakennusmestari A. Heikkisen tarjous hyväksyttiin. Urakkasopimus allekirjoitettiin 17.1.1900 ja työt aloitettiin heti. Rakennustyöt edistyivät joutuisasti. Ovet ja ikkunat tehtiin vanhan kirkon hirsistä, samoin tornin puurakenteet. Koska rakennuskiviä ei saatu, päätettiin kirkonkokouksessa 12.2.1900 rakentaa kirkko kokonaan punaisesta tiilestä. Kirkon juhlallisia avajaisia vietettiin jo 23.12.1900. Urut sijaitsivat ensin kirkon sivuparvella. Kirkon sisäilman vaihtelun vuoksi urut eivät pysyneet kunnossa ja jo v. 1933 hankittiin uudet Kangasalan urkutehtaan valmistamat 16-äänikertaiset urut, jotka sijaitsevat nykyisellä paikallaan.
LISÄKORJAUKSIA
Samana vuonna 1933 kirkko maalattiin sisältä uudelleen. Alttarin kaaren ja etuseinän koristemaalaukset olivat runsaat. Kirkkosalin alaosa oli maalattu tummemmalla sävyllä ja ornamenttiaihe kiersi rajauksena. Kirkko sähköistettiin vuonna 1946 jouluksi, myös urut sähköistettiin tuolloin. Kirkon ulkopuolisia pelti- ja puuosien maalauksia tehtiin vuosina 1921, 1927, 1933 ja 1959. Alttaritaulu, joka on Matti Petäjän maalaama "Tulkaa minun tyköni" hankittiin osaksi keräysvaroilla v. 1959. Alttarin taustaikkunat jäivät uuden muuratun seinämän taakse. Samoin sivuikkunat tukittiin. Ikkunavälissä ollut Kristus-patsas poistettiin. Kristus-patsas on restauroimattomana kirkon sivuparvella. Kirkon peltikatto ja lämpöeristys uusittiin v. 1966. Myös kirkon päätyovet uusittiin ja kattorakenteisiin asennettiin putkituksia myöhempiä sähkötöitä varten. Katolta poistettiin jalkarännit ja ne korvattiin uusilla ulkopuolisilla kouruilla torvineen. Niitä poistettiin myöhemmin eikä hallittua vedenohjausta enää ollut.
PIISPANTARKASTUKSEN JÄLKEEN MERKITTÄVIÄ KORJAUKSIA
Seurakunnassa toimitettiin piispantarkastus v. 1966. Pöytäkirjassa todettiin, että "kirkko on ulkoa tyydyttävässä kunnossa, mutta sisäkunto on heikko, joten sen parantamiseen olisi arkkitehdin johdolla ryhdyttävä ensitilassa". Täydellisestä sisäkorjauksesta sähkö- ja maalaustöineen päätettiin kirkkovaltuustosta saman vuoden lopussa. Sisätilaa muutettiin voimakkaasti alkuperäisestä. Kirkkoa oli arvosteltu erikoisten kattorakenteiden vuoksi, minkä vuoksi ne pyrittiin häivyttämään maalaamalla ne tummalla sävyllä. Alttaritasanne ja käytävä levitettiin. Urkuparven alle rakennettiin ns. omaisten huone ja varastotiloja. Saarnatuoli siirrettiin keskemmälle ja matalammalle. Vanhan kirkon v. 1839 valmistettu saarnatuoli oli ehdolla käyttöönotettavaksi, mutta siitä luovuttiin. Se on myöhemmin uudelleen maalattuna käytössä lukupulpettina kuoriosassa. Kirkkosalin sähköistetyt kynttiläkruunut sijoitettiin sakaristoon, eteistiloihin ja pappilaan, koska kirkkoa valaistaan voimakkailla sähkölampuilla. Urkuprofiilia siirrettiin kattokannattajien ja vetotangon etupuolelle ja saatiin urkujen etuseinä kokonaan näkyviin. Alttariseinän yläosaan heijastettiin valoristi. Rappauspinnat pinnoitettiin kenitexillä, ja katon puuosat maalattiin lateksilla. Tornin katto uusittiin v. 1974 ja lämmitysjärjestelmä v. 1984. Kirkon penkkeihin asetettiin peruslämpöä varten lämpöpatterit.
UUSIMMAT KORJAUKSET
Kirkko suljettiin tammikuussa 2011 sisäilmaongelmien vuoksi. Seuraavana vuonna uusittiin katto ja tehtiin korjauksia sisäseiniin, alttarialueelle ja sakastiin. Kirkossa vietettiin korjauksen jälkeen enimmäistä messua kiirastorstaina 17.4.2014.
(Kirkon historian on lyhentänyt kappalainen Riina Saastamoinen arkkitehti Mikko Uotilan v. 2007 tekemästä rakennushistorialliseta selvityksestä.)