Soukon kaivosalue käsittää grafiittikaivoksia, joista louhittua grafiittia kutsuttiin soukonkiveksi. Louhinta tapahtui suunnilleen vuosien 1900-1923 välisenä aikana. Grafiitti laivattiin järveä pitkin Karkkuun ja ilmeisesti Karkun asemalta junilla eteenpäin.
Kaivosalueella on myös jääkautta vanhempiin rapakallioihin kaivettuja moronottomonttuja (moro = länsimurteinen nimitys rapautuneelle kallioainekselle, jota voidaan käyttää karkean soran tai murskeen tapaankin).
Grafiittiesiintymän löytymisestä kertoo kansankielinen tieto seuraavaa: Paikan löysi löysi ongella ollut mustalaismies, joka tahri kätensä tarttuessaan veneellä ongella ollessaan kallionsyrjään. Hänen kätensä tulivat aivan mustiksi. Mies ihmetteli pehmeää ja tahraavaa kiveä ja otti siitä näytteen. Kaivoksen löytö onkin hyvä esimerkki varhaisesta kansannäytetoiminnasta.
Kaivosalueen tiedot ovat vuosikymmenien myötä vaipuneet historian hämärään. Tiedossa kuitenkin on, että alueella pitäisi olla kymmeniä metrejä pitkä kaivostunneli. Perimätiedon mukaan kaivostunneleita olisi myös järvessä vedenpinnan alapuolella.
Alueelta löytyy monia jälkiä ihmisten toiminnasta. Tutustuin alueen omistajan kanssa kätköilijöiltä kielletyllä käyntialueella (eri omistajan kesämökin pihapiirissä) sijaitsevaan, läheltä vedenrajaa lähtevään vaakatunneliin jonka pituus on n. 15 metriä ja leveys sekä korkeus ehkä kolmisen metriä. Tämän tunnelin lähellä on myös muita louhintajälkiä sekä lyhyt niemeke, joka on todennäköisesti keinotekoinen ja tehty laivausta varten. Vain referenssitietona mainittakoon että sijainti on noin N61 21.780 E23 01.150
Sallitulla alueella sijaitsee mm. kaksi suurempaa louhintakuoppaa joista molemmista lähtee tunneli. Pienemmässä kuopassa (additional waypointina) tunneli on vain parin metrin mittainen. Kätkö sijaitsee suuremman louhintakuopan vieressä, varovaisuutta vaativassa mutta turvallisessa paikassa. Tämä kuoppa olisi tiedon mukaan varsinainen pääkaivos. Kuopan pohjalta lähtee kaivostunneli, joka - kuten myös kuopan pohja - on veden peitossa.
Tunnelia on joskus parikymmentä vuotta sitten pyritty tutkimaan kumiveneellä mutta vettä on liikaa, eikä pumppauksella tunnelia saanut tyhjenemään. Niinpä tiedossa ei ole tunnelin pituutta tai mihin se johtaa. Perimätiedon mukaan tunneli olisi ollut avoin toisestakin päästä mutta tukittu myöhemmin.
Tunnelin tarkempikin tutkinta on kätköilijöille sallittua mikäli omaa riittävän asiantuntemuksen sekä tiedostaa kunnoltaan tuntemattoman tunnelin aiheuttamat riskitekijät.
Mikäli intoa riittää voi kätköpaikan ympäristöä silmäillä (Kunnioittaen pihapiirejä eli kiertäen ne riittävän kaukaa) ja käydä vaikkapa additional waypointina olevalla maisemanäköalapaikalla. Maastosta voi löytää myös pienempiä kuoppia sekä kiviladontoja ja kaivosratalinja (additional waypointina) lähes sadan vuoden takaa. Mahdollisista mielenkiintoisista löydöksistä voi laittaa koordinaatit lokkaukseen.
Vuosina 1986-89 tehtiin aluella geologisia koeporauksia joiden seurauksena alueen maastosta löytyy joitakin koeporausreikia joista porausraportin mukaan yksi mielenkiintoisin on laitettu additional waypointiksi. Koeporausten perusteella alueelta löydettiin 250 metriä pitkä ja 50-70 metriä leveä nikkeli-esiintymä. Esiintymä on on noin 100 metrin syvyydessä jatkuen aina 400 metrin syvyyteen saakka. Näytteiden nikkelipitoisuudet nousivat parhaimmillaan yli 0.5%. Myön jonkin verran kuparia löytyi näytteistä.
Kätkölle ja pysäköinnille on saatu lupa alueen omistajalta josta, kuten myös alueen esittelystä ja lisätaustatiedoista, lämpimät kiitokset hänelle.
Koordinaateissa muutaman metrin heitto on mahdollinen; tämän paikan kätkötysprojekti oli liian pitkällä tilanteessa kun selvisi ettei gepsini anna enää luotettavaa sijaintitietoa. Katso vihje tarvittaessa.