Maskun ensimmäinen kirkko oli puinen ja se sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinen kivikirkko. Kirkon paikka löytyi pitäjän viimeisen pakanallisen kalmiston vierestä Raatomäeltä. Vanhan kirkon rakennusvuosisadasta ei ole tarkkaa tietoa ja nykyisenkin kirkon rakennusvaiheista on kaksi tulkintaa 1300-1400 luvuilta. Kirkko on yksilaivainen ja neliholvinen. Vanhasta puukirkosta on tuotu nykyiseen kirkkoon kolme esinettä: puinen Johannes Kastajan patsas, kalkkikivinen kastemalja ja alttarilla oleva krusifiksi. Toisen suomalaisen virsikirjan kokoaja Hemminki Maskulainen oli Maskun kirkkoherra ja hänet on haudattu kirkkoon alttarin alle. Kirkon kellotapuli sijaitsee Maskuntien (entisen Suuren Postitien) toisella puolella. Tapulin harmaakivinen alaosa on keskiaikainen.
(Lähde: Maskun seurakunta)
Pium paum palalalalau,
Maskun kellot soivat.
Kirkosta tullaan,
kivikylään mennään,
koirat haukkuvat,
portit paukkuvat.
Pium paum palalalalau.
Maaliskuussa 2013 mikrokätkön suojiinsa sulkenut puu kaadettiin ja kokoa suurempi purkki löysi paikkansa kirkon toiselta puolelta Maskun Humikkalan kalmiston läheisyydestä. Syyskuussa 2019 pitkään tehtävää hoitanut kätköpurkki katosi. Oli taas mikron vuoro.
Kalmisto löytyi vuonna 1925 hiekanajon yhteydessä. Esiin on kaivettu 56 hautaa, jotka ajoittuvat vuosien 1025 ja 1150 väliselle ajalle. Kalmisto on hautamäärältään yksi Suomen suurimmista ristiretkiajalle sijoittuvista kalmistoista. Miesten haudoista on löytynyt 8 miekkaa. Naisten hautojen perusteella on ennallistettu yksi versio myöhäisrautakautisen naisen puvusta - Maskun muinaispuku. Puvun kuva ja lisää tietoa aiheesta löytyy internetlähteiden lisäksi mm. opastaulusta, jonka koordinaatit olen ilmoittanut.