Unelmia on yhtä monta kuin unelmoijia. Monet unelmat koskevat rahaa, ellei lottovoitto niin edes turvattu toimeentulo ovat unelmissa. Jotkut onnelliset ovat nämä unelmansa jo saavuttaneetkin.
Kätköilijällä voi olla myös harrastukseen liittyviä unelmia: unelma olla Suomen eniten kätköjä löytänyt, unelma saada kasaan tuhat löytöä, unelma tehdä täydellinen kätkö...
Tämä kätkö on kasattu unelmista. Lähestyvä juhannus tekosyynä päädyin koneen äärestä kätkölaboratoriooni tekemään uusia kätköpurkkeja. Peruspurkkisarjojen lisäksi tutkin varastoja ja mietin, mistä kaikesta voisikaan tehdä kätköjä.
Käytöstä poistettu kuivakäymälä sai (toistaiseksi) jäädä rauhaan mutta yhdeltä hyllyltä löytyi yksi iso ja kaksi pientä, jotka saivat idearattaat raksuttamaan: tämä tuotehan on loogisesti ajatellen sopiva myös purkinpidikkeeksi.
Toinen pieni alkoikin muuttumaan kätköksi, mutta mielten sopukoista alkoi yksi unelma nostamaan päätään: onhan tämä hyvä kätkönä, mutta voisiko tämä samalla toimia alkuperäisessäkin tarkoituksessa?
Unelma ei jättänyt rauhaan vaan kehittyi yhä eteenpäin. Pikku hiljaa alkoi käymään selväksi että varastoissa on unelman toteuttamiseen kaikki tarpeellinen, jos vain luovun yhdestä varapurkista ja käytän sitä hyväkseni.
Unelma todeksi
Vaikka monet unelmat jäävät unelmiksi - toisinaan onneksi - niin tämä unelma alkoi muodostumaan todellisuudeksi.
Missään vaiheessa ei onneksi ollut unelmana tehdä tästä täydellistä kätköä, jo pelkästään hienon ulkonäön saaminen oli unelma joka murskaantui koska Suomen ilmaston realiteetit täytyi ottaa huomioon.
Hitaasti mutta varmasti kätkö alkoi syntymään. Joka yksityiskohta täytyi suunnittella kaiken sen kokemuksen valossa mitä aiemmista purkeista on saanut. Vaikka yksi materiaali ei vielä olekaan ollut kenttäkäytössä täytyi luottaa, että se ajaa asiansa suojaten kätköä.
Vielä viime metreillä yksi mitoitusseikka aiheutti ongelmia: vaikka tähän olinkin ottanut ison käyttöön loppui korkeus kesken. Onnekkaasti reikä mahdollisti kuitenkin kokoamisen vaikka alunperin suunniteltu koskeussuojaus täytyikin siitä jättää pois. Onkin pakko vain luottaa em. materiaaliin.
Kun viimeinenkin osa oli paikoillaan oli todettava: unelma on totta! Onhan se ruma ja turpea ja ruostettakin ajan mittaa on esineeseen kertynyt mutta ihan ite sen tein omasta päästäni :D
Vielä täytyi toteuttaa kätköön liittyvä viimeinen unelma: löytää paikka jossa kätköilijä voi hiljentyä miettimään unelmiaan. Sopivaa paikkaa etsin niin omilla kuin Mukkeluksen (kiitos!) bensoilla laajalta alueelta Hämeenkyröstäkin asti.
Loppujen lopuksi unelma alkoi elämään lähempänä kuin uskoikaan, Karkun Riippilänjärven rantamaisemissa. Kätköpaikalta muutama kymmenen metriä lähes etelän suuntaan löytyy unelmointikallio. Istu ja unelmoi, unelmat voivat toteutua!
Unelmoin, siis olen olemassa...
PS: Jos koordinaatit heittävät: liitä tarkemmat loggaukseen, totesin lopullisesti että gepsini on eläkeiässä eikä pysty tarkkaan paikannukseen
OMA KYNÄ MUKAAN! Kätkössä ei välttämättä ole kynää. Nettiloggaukset ilman nimeä lokikirjassa poistetaan!