Radiotiedustelumies Johdanto ELETÄÄN VUODEN 1942 HEINÄKUUTA Maaselän kannaksella, kello on kolme aamulla. Sää on kirkas ja kuulas. Rintamalla on hiljaista. Yhtäkkiä suomalaisten linjojen edessä alkaa kuulua uraa-huutoja ja aseiden räiskettä. Puna-armeija on käynnistänyt, kuten he luulevat, yllätyshyökkäyksen Maaselän hautausmaan kohdalla.Mutta venäläiset saavat niskaansa tarkan keskityksen, suomalaisten tykit ja kranaatinheittimet tietävät mihin kohdistaa tuli-iskunsa.Taistelulähetti ja tuleva radiotiedustelumies, on saavuttanut ensimmäisen tiedusteluvoittonsa. SUOMALAISET OVAT KESÄLLÄ 1942 keksineet nerokkaan menetelmän venäläisten puhelinliikenteen sieppaamiseksi. Linjojen väliin, kosteaan maastoon, isketään pystyyn venäläisen kiväärin pitkä teräspistin. Venäläisten puhelimet olivat maadoitettuja. Puna-armeijan etulinjan komennot kantautuivat kosteaa maaperää pitkin pistimeen ja sitä kautta suomalaisille. Ei kulunut aikaakaan ja suomalaisilla oli tiedossaan venäläisten koodit ja peitenimet. Tiedettiin milloin ja mihin oli tulossa keskityksiä ja hyökkäyksiä. Kotoa peritty kielitaito VAPUN PÄIVÄNÄ VUONNA 1920 Perkjärvellä syntynyt radiotiedustelumies oli Terijoen poikia, joka kotoaan peri venäjänkielen taidon. Tuntumaa naapurin radiokuunteluun hän sai jo talvisodan aattona. – Marraskuun loppupuolta se oli, hän kertoi. – Leningradin uutiset tulivat aina varttia yli seitsemän Suomen aikaa. Minulla oli radio auki työpaikallani. Yhtäkkiä radiosta tuli kiireellinen venäjänkielinen ilmoitus. – Kuunnelkaa, kuunnelkaa, tässä Leningrad. Suomalaiset bandiitit ovat hyökänneet Venäjän aluetta vastaan. Näin käynnistyi venäläisten provokaatio, joka maailmalla tuli tunnetuksi Mainilan laukauksina. Uusi komennus – SEURASIN VIELÄ VÄHÄN AIKAA puhelinliikennettä ja kun sieltä ei mitään kummempaa kuulunut panin korsun oven kiinni ja läksin komentokorsuun nukkumaan. Kuuntelupaikalta korsuun johtavan polun varrella pataljoonankomentaja Luukko käveli vastaan. – Mihinkä se radiotiedustelumies menee? – Komentokorsuun nukkumaan, herra majuri. – Keskustelut ovat loppuneet. Pataljoonan komentaja ojensi kouransa. Tämän jälkeen radiotiedustelumies jäi pois komppanian lähetin tehtävistä. Hänet määrättiin seuraamaan venäläisten puhelinliikennettä. Hän sai kaverikseen toisen venäjänkieltä taitavan miehen, Edvard Holm¬strömin. – VUORON PERÄÄN KUUNNELTIIN VENÄLÄISIÄ. Sitten eräänä päivänä meille tuli sellaiset kaavakkeet. Täytettiin ne ja ensilumen aikoihin tuli määräys että reput selkään ja divisioonaan. Noustiin autoihin ja ajettiin Paalun pysäkille. Sieltä mentiin Karhumäen kautta Luumäen asemalle. Siellä olikin jo paljon lapsuuden aikaisia tuttuja, venäjänkielen taitoista porukkaa. – Kurssit alkoivat loppuvuonna 1942 Taavetissa. Sinne tuli äijiä pohjoisesta saakka. Kurssi kesti sen talven, meille opetettiin sähkötystä ja kansainvälistä liikennettä. – Me emme tienneet kurssin tarkoitusta, meillä ei ollut haisuakaan siitä. Siellä oli monenlaista, tosi kirjavaa porukkaa. Paroneista, maistereista ja lakimiehistä alkaen. Kaikki kielimiehet kasattiin sinne. – Jouduimme allekirjoittamaan kymmenen vuoden vaitiolosopimuksen. Helluntain tienoilla vuonna 1943 porukka siirrettiin Lahdenpohjaan Laatokan rannalle. Siellä heille opetettiin kuuntelua ja suuntimista. – Vei oman aikansa ennen kuin tottui ottamaan eetteristä tietoa. Juurikorpi SYYSKUUSSA PORUKKA HAJAANTUI eri puolille pitkää rintamaa. Hänet komennettiin kuunteluasemalle, joka sijaitsi kymmenen kilometrin päässä Juurikorven hävittäjäkentältä. – Kentällä oli kaksitoista Messerschmittiä. Porukka sijoitettiin yleensä lentokenttien lähettyville. Olin siellä muutaman viikon. Sen jälkeen minut sijoitettiin Pikkusuon suuntimolle Juurikorvesta Kotkaan päin. Se oli ihan korpea. Olen hanakka metsästäjä, menin sinne mielelläni. Siellä olin sodan loppuun asti. Suuntimo oli kevytrakenteinen talvieristetty koppi, jossa oli pieni kamiina ja pöytä. Itse kone oli pöydällä. Maastossa oli neljä teleskooppityyppistä noin neljän metrin korkuista antennia. – Meillä oli hyvät saksalaiset laitteet. Laite painoi noin neljäkymmentä kiloa. Me peilasimme venäläisten lähetyksiä aina Mustanmeren rannikolle saakka. Sieltä kuului kaikkea mahdollista. Keski-Venäjää myöten OHJEET HÄN SAI kapteeni Mauri Hartikaisen taktillisesta toimistosta. Tiedustelumiesten piti kuunnella määrättyjä taajuuksia ja seurata tiettyjä koodeja. – Koodit olivat esimerkiksi KB7 tai Tshaika 3. Joka lentokentällä ja lentokoneella oli oma numeronsa. Lähetyksen tarkka suunta peilattiin. Tarkkuus vaihteli kelin mukaan. Näin taktillisessa toimistossa pystyttiin seuraamaan mikä kone oli milläkin kentällä ja minne koneet olivat menossa. Sijainnit merkittiin nuppineuloilla suurelle seinän kokoiselle kartalle. Suomalaiset tiesivät koneet ja kentät Keski-Venäjää myöten. Kesällä 1944 radiotiedustelumies ylennettiin alikersantiksi. – Kun Kannas alkoi murtua, puuhaa oli kovasti. Seurasimme myös maataistelukoneita. Sieltä tuli sekä puhetta että sähkötystä. – Tapahtui juhannusaattona. Olin käymässä taktillisessa toimistossa, kävin siellä kerran viikossa. Yksi mies jäi suuntimoon. Sitten puhelin soi. Siellä oli suuntimoon jäänyt Karatiginin Jussi. – Mitä minä teen, kaksi konetta laskeutui tähän. Sieltä tulee pistoolien kanssa kaksi ukkoa. Kahdelta venäläiseltä Airacobralta oli taistelujen melskeessä loppunut polttoaine. Suuntimon ainut kivääri oli jossain asetarkastuksessa, Karatiginin ainoa ase oli linkkuveitsi. Suuntimokopissa oli takaikkuna. – Sanoin, että jos tulevat lähelle niin ei kuin ikkunasta ulos ja alat vetää. Mutta venäläiset näkivät liikettä suuntimokopissa ja perääntyivät. – Tempaisin seinältä konepistoolin ja lähdin rataa pitkin resiinalla paikalle. Mentiin katsomaan koneita. Koneen keskellä oli 25 millimetrin tykki ja kahta puolta oli 13 millimetrin konekiväärit. Koneilla oli kovasti taisteltu, lattia oli täynnä patruunavyöstä lähtenyttä silppua. Otin muistoksi koneen kellon. Pako Ruotsiin SOTA NEUVOSTOLIITTOA VASTAAN loppui syyskuun alussa. – Oli kaunis aamu, olin käynyt metsällä ja ampunut ison metson. Kun tulin metsältä, paikalla oli kuorma-auto. Käsky oli, että koneet mukaan ja suuntimokoppi palamaan. Lähdettiin kuorma-autolla Kausalaan. – Siellä tuli komento, että pitää lähteä Ruotsiin. Eräälläkin kaverilla oli sairas äiti, hän ei halunnut lähteä. Luutnantti avasi pöytälaatikon ja otti esiin pistoolin. – Otatko sinä tästä vai lähdetkö Ruotsiin, luutnantti sanoi. Kaveri lähti. – Meidän oli mentävä kotiin ja vaihdettava armeijan vehkeet siviilivaatteisiin. Sen jälkeen lähdettiin Kaskisiin. Siellä miehiä odotti laivanvarustajaeversti Ragnar Nordströmin alus S/S Karhula. – Siitä sitten syntyi se operaatio STELLA POLARIS. Lastasivat laivaan koko porukan, varmaan jotain neljäsataa henkeä. Kalusto otettiin mukaan. Illalla lähdettiin ja aamulla saavuttiin Härnösandiin. Se on Kotkan kokoinen kaupunki, joka on erittäin kuuluisa vaihdelaatikkoteollisuudestaan. Kaiken kaikkiaan Ruotsiin lähti 700-800 tiedustelumiestä ja -naista sekä noin 350 laatikollista kalustoa ja asiakirjoja. Loput asiakirjat poltettiin tai kätkettiin.
Kätkö löytyy nettiä tai kirjallisuutta apuna käyttäen.
N 60° 37.xxx E026° 55.yyy
xxx = Radiotiedustelumiehen etunimen kirjainten lukumäärä x sukunimen kirjainten määrä + 183
yyy = Minä vuonna kunta/kaupunki , johon radiotiedustelu joukko Ruotsissa sijoitettiin sai kaupunkioikeudet - 896
Tarkista vastauksesi :
