Kruununsaari on saari Iijoella Iin Haminan edustalla. Saareen on maantieyhteys valtatien 4 siltoja myöten. Nykyisin muun muassa valtatien maansiirtotöiden vuoksi Kruununsaari on kasvanut yhteen Illinsaaren kanssa.
Saarella sijaitsee Iin seurakunnan käytössä oleva Kruununsaaren hautausmaa. Hautausmaa on ollut käytössä vihittynä vuodesta 1810 asti. Vuoteen 1957 asti vainajat kuljetettiin haudattavaksi veneellä. Tuona vuonna valmistui saaren itäpäähän Iijoen ylittävä silta. Ennen siltaa, alkutalvesta ja keväällä, hautauksia jouduttiin lykkäämään, koska saarelle ei päästy kelirikon takia. Vainajia jouduttiin säilyttämään hautaukseen asti jääkellareissa.
Rouva Eevi Viinamäki:
"Ennen vuotta 1956 vainajat vietiin kesäaikana veneellä Kruununsaareen haudattaviksi. Hautausmaa sijaitsi kahden vuolaan kosken, Puodinkosken ja Helsinginkosken, välissä.
Illinsuvannon rannalla sijaitsevan pappilan tai niin sanotussa Kaivoksen rannassa arkku kannettiin veneeseen, ja kantajat lähtivät mukaan soutamaan. Usein muu saattoväki jäi odottamaan eikä matkan vaarallisuuden takia lähtenyt saareen ollenkaan.
Vene piti soutaa ensin suoraan lähelle Illinsaaren rantaa ja sieltä koskien välitse Vihkosaaren pohjoispuolelta Kruununsaareen. Koskien imua vastustamassa piti olla vankat soutajat, sillä Puodinkoski yritti viedä väkisin mukaansa.
Saaren jyrkkää törmää kannettiin arkku ylös ja valmiiksi kaivettuun hautaan. Kantajat loivat haudan umpeen ja laittoivat mukana tuodut seppeleet kummulle. Sitten palattiin soutaen samaa reittiä. Haudoilla voitiin käydä vain harvoin, ne jäivät enimmäkseen hoitamatta.
Myös Kruununsaaren alanokkaan mentiin joskus Kirkonrannasta soutamalla. Kruununsaari jakoi kuohuvat kosket kahtia, siitä välistä pääsi kovalla ponnistuksella saareen. Varoen piti kulkea. Jos kuohut olisivat saaneet veneen siepattua mukaansa, se olisi kaatunut ja vainajia olisi voinut tulla lisää.
Talvella oli helpompaa kulkea, kun Illinsuvanto oli jäässä, mutta vain kovimman talven aikana uskallettiin silti hautausmaalle hevosella ajaa. Vainaja vedettiin miesvoimin reessä saareen. Rospuuton aikana syksyllä ennen joen jäätymistä ja keväällä ennen jäidenlähtöä oli kaikkein vaikeinta. Silloin oli odotettava joskus viikkokausia, ennen kuin hautaus voitiin toimittaa. Monesti vainaja oli jo pitkällä mätänemistilassa ja haju karmea, ennen kuin saareen päästiin.
Kulku helpottui vasta, kun vuonna 1956 rakennettiin Puodinkosken yli silta Kruununsaareen. Sillanteosta oltiin monta mieltä. Jotkut vastustivat sitä sillä perusteella, että hautausmaan rauha häiriintyy. Toiset arvelivat, että siellä nukkuvat tuskin heräävät autojen hurinaan. Saaren ylänokan yli menevän tien alle jäi jonkin verran vanhoja hautoja, joiden enimmäkseen raudasta taotut muistomerkit siirrettiin alta pois.
Vuonna 1958 tehtiin silta myös Helsinginkosken yli ja nelostien (nykyisin 75-tie) liikenne siirrettiin kulkemaan siltojen kautta.
1960-luvulla alkoi voimalaitosten rakentaminen Iijokeen. Raasakan voimalapadot taltuttivat alajuoksun kosket. Puodinkoski jäi kuivaksi kivikoksi, joka kuohuu enää keväällä tulvan aikana. Helsinginkosken paikalla virtaa voimalaitoksen alakanava verkkaisesti. Enää eivät haminalaiset kuule koskien kohinaa, ja vainajat saatetaan Kruununsaareen turvallisesti kevyen liikenteen väylää pitkin autosaattueessa."
Lähde:
http://cc.oulu.fi/~tariko/vanhahamina/hautaus.htm
Tunnettuja hautausmaalle haudattuja:
Fanni Luukkonen (Lotta Svärd -järjestön puheenjohtaja)