Tämä ympärivuotinen kätkö tuo sinut yhteen Imatran
matkailuhistoriallisista "keskuksista", jossa sijaitsi
Imatrankosken rautatieasema ja sen välittömässä
läheisyydessä oli maineikas Hotelli Turisti, rakennuksessa
jossa nyt toimii ammattikorkeakoulun kuvataiteen yksikkö.
1700-luvulla Pietarista Viipuriin oli hyvä tie ja toimiva
kestikievarilaitos. Varmaankin juuri tästä johtuen Imatralle
tehtiin Viipurista päivän retkiä, mutta toki Imatralla voi jo
silloin yöpyäkin; aluksi Siitolan kestikievarissa.
Suurin osa vierailijoista oli venäläisiä diplomaatteja,
taiteilijoita, aristokraatteja, tiedemiehiä ja keisarillisia sekä
myöhemmin Pietarin tavallista keskiluokkaa.
1839 Nikolai I kielsi venäläisiltä ulkomaanmatkat, mikä lisäsi
matkoja Imatralle, kuuluihan Suomi silloin Venäjään. Matkailua
helpotti Saimaan kanavan avaaminen v. 1856 ja Pietari-Viipuri
junaradan valmistuminen v. 1870 ja sittemmin Viipuri-Imatra rata
v. 1892.
Imatran matkailuhistoriaa siivitti Venäjän keisarinna Katariina
Suuren vierailu Imatralla v. 1772. Keisarinnan seurueen 26
loistovaunua veti yhteensä 129 hevosta.
Myöhemmin keisarillisista Romanoveista saapuivat monet Imatralle
ihailemaan ainutlaatuista luonnonnähtävyyttä, Imatrankosken
kuohuja, ja tutkiskelemaan hiidenkirnujen muotoja. Vierailulla
kävivät keisari Aleksanteri I 1801, keisari Aleksanteri II 1871,
suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitsh (keisari Aleksander III:n
veli) 1886 ja keisari Aleksanteri III v. 1891.
Kaukaisempia vieraita oli myös Brasilian keisari dom Pedro II
v.1876. Myös hän hakkautti nimensä Imatrankosken kallioiden
graniittiseen pintaan, kuten ajan tapa oli, ja jossa se on
edelleenkin säilynyt luettavaksemme.
Kosken partaalle valmistui puurakenteinen hotellirakennus v. 1871.
Aikaisemmin paikalla oli pieni majatalo koskinäköaloineen.
Tavallisella rahvaalla ei tuolloin ollut hotelliin asiaa, mutta
keisarillisille vieraille varattiin omat huoneistot.
Matkailijamäärien lisääntyessä rakennettiin uusi 2-kerroksinen
hotellirakennus. Sen juhlavissa avajaisissa 1893 nähtiin
lehtimiehiä ja taiteilijoita; mm. Akseli Gallen-Kallela, Albert
Edelfeldt ja Louis Sparre. Monet heistä ikuistivat Imatran kosken
näkymiä ja tuntoja teoksiinsa.
Erikoisesti 1900-luvun vaihde oli matkailun kultakautta, kun
luonnontilassa virtaavaa koskea ja sen voimaa ihailemaan saapui
junamatkailijoita; erityisesti Pietarin ylhäisöä.
Matkailun lisääntyessä perustettiin Imatralla lisää majapaikkoja
niin, että 1900-luvun alussa oli lähes 20 pientä hotellia ja
majataloa, joista tätä kätköä lähin, 70 m päässä ollut Hotelli
Turisti, sijaitsi nykyisessä EKAMK:n taideyksikön
rakennuksessa.
Muutamia muita historiallisesti tai kultturellisesti merkittäviä
kätkökohteita Imatralla:
Imatrankoski
Valtionhotelli
Holy Water
Kartanon puiston uusi kätkö
Karelian Farmhouse - Karjalainen
kotitalo
Imatra for Tourists
Asuntomuseo
Katoavaa kansanperinnettä I
Tainionkosken Kauppa Oy
Konserttihovi
Ukonlinna
Vuoksi tutummaksi
Mannerheim ja Hitler
Karelian Odyssey III, Siitolan
kartano
Taidetien Runolaituri
Tainion luontopolku
Pistetalot