Metsälehmus on täällä Pohjois-Savossa ainoa jalo lehtipuulajimme ja
täälläkin se kasvaa vain jääkauden jälkeisen lämpökauden jäänteenä
ja on kasvu-alueensa pohjoisrajoilla. Mutta silti se on kaikkein
pohjoisimmaksi levinyt jalo lehtipuu Suomessa, Pohjois-rajanaan
Pietarsaari-Nurmes linjan eteläpuoleinen alue aina Venäjälle
saakka. Pohjois-Savossa Metsälehmusta voidaan tavata aina Iisalmen
korkeuksille saakka ja Kuopiossakin se on jo todella harvalukuinen
kasvaen yksittäis- tai sekapuuna puronvarsilehdoissa,
kallionaluslehdoissa eteläpuoleisten rinteiden alapuolella, sekä
lehtomaisilla kankailla.
Metsälehmus poikkeaa katukujannepuuna yleisesti tunnetusta
puistolehmuksesta pienempien herttalehtiensä ja vihertävien
lehtihankojen karvoituksen ja tasaisen runkonsa perusteella,
puistolehmushan kasvattaa vanhetessaan runkoonsa pahkamuhkuroita,
metsälehmus ei vaan runko on kauttaaltaan sileä ja tasainen.
Metsälehmuksella on hoikka ja kartiomainen olemus ja sen oksista
puuttuu reaktiopuu joka aiheuttaa sen että puun oksat kasvavat
kaarelle alaspäin.
Metsälehmus on kaikista metsäpuistamme myöhäisin kukkija,
kukinta tapahtuu Heinä-elokuun taitteessa ja kukissa on runsaasti
tuoksuvia aromiaineita sekä mettä joka houkuttelee paikalle
kimalaisia ja mehiläisiä. Siemenet eivät meidän korkeuksillamme
Pohjois-Savossa kerkiä kypsymään ennen talvea joten metsälehmuksen
ainoa lisääntymismuoto on juurivesat.
Metsälehmus tunnetaan Suomessa myös nimellä Niinipuu josta
niini-sana on juontunut moneen suomalaiseen paikannimeen esim.
Niinisalo, Niinivesi, Niinilahti jne... Niinipuu nimitys juontuu
keskiaikasesta talonpoikaiskulttuurista jolloin metsälehmuksen eli
niinipuun tumman kaarnan alla olevaa niintä
”kiskottiin” ja niinestä punottiin köysiä ja virsuja.
1800-luvulla säädettiin niinsanottu niinivero rajoittamaan
niinenkiskontaa sillä kiskonta oli aiheuttaa metsälehmuksen eli
niinipuun kuolemisen sukupuuttoon Suomessa. Niintä saatettiin
liottaa matalissa järvien lahdissa useita viikkoja ja näin siitä
saatiin notkeata. Tästä juontuu monelle mökkilahdelmalle nimi
Likolahti tai Niinilahti.
Muihin jaloihin lehtipuihin verrattuna metsälehmuksen puuaines
on pehmeämpää, mutta siinä piileekin sen salaisuus tammeen,
vaahteraan ja moneen muuhun jaloon lehtipuuhun verrattuna että
vaikka se ei ole ollut koskaan hyvää ja kestävää rakennuspuuta, on
se taas saavuttanut suosionsa kuvanveistäjien ja nikkaroijien
puuna. Ja sitä paitsi metsälehmuksen puuaines on kuivana
kauttaaltaan voimakkaan vaaleankeltaista ilman mitään sydänpuuta
joka taas antaa jo luonnostaan puuveistokselle kauniin
värin!
Tämä kätkö sijaitsee Kolmisopen-Vuorilammen
luonnonsuojelualueella paikassa jossa pääsette tutustumaan tähän
harvinaiseen ja Pohjois-Savossa ainoaan jaloon lehtipuuhun paikan
päällä!
Asetattehan kätkön samalla tavalla takaisin kuin se tullessanne
oli, kiitos!
Vanhojen metsälehmusten runkoja
P.S. Käykäähän viereisellä metsänaukolla niin pääsette
ihastelemaan lisää vanhoja ja komeita luonnon omia metsälehmuksia
ja näin paikan opetuskin on sitten mennyt perille!