Pitäähän jokaisessa kaupungissa olla kirkko-kätkö. Kätkö sijaitsee Pyhän Mikaelin kirkon läheisyydessä.
Kyseinen kirkko ei ole Paimion ensimmäinen kirkko, vaan 1100-luvulla perustettu Jaakobin kirkko on ilmiselvästi aluksi ollut Paimion seurakuntakirkkona. Toisena kirkkona toimi Räpälän kirkko toiselta nimeltään Pyhän Jaakobin kirkko. Kesäkäräjillä v. 1672 todettiin, että Räpälän kirkko on korjauskelvoton, vaarallinen ja huonolla paikalla. On rakennettava uuteen paikkaan uusi kirkko, mieluimmin kivestä, sillä niiden saanti silloin oli hyvä, mutta puukirkon tarvittavien hirsien saatavuus huono.
Paimiossa vietettiin jouluaattona, IV adventtina 1689 suurta seurakuntajuhlaa. Narvan superintendentti, sittemmin Turun piispa Juhana Gezelius nuorempi vihki Paimion nykyisen Pyhän Mikaelin kirkon tehtäväänsä.
Kirkkoon ja sen eteiseen on 89 vuoden aikana haudattu 1597 vainajaa. Professori khra Anders Planman teki lopun kirkkoon hautaamisesta v. 1778, jonka jälkeen kirkon ympärillä olevaa, nykyistä vanhaa hautausmaata on laajennettu useita kertoja, viimeksi vuosina 1915 ja 1920.
Kirkon esineistö ja korjaukset
Dahlstenin maalaama saarnatuoli on vuodelta 1748. Piikkiön kirkon suunnittelijan, Samuel Bernerin käsialaa oleva alttarirakennelma on hankittu 1755. Kerrotaan, että Bernerin, Paimion ja Piikkiön kirkkoihin suunnittelemat alttarirakennelmat ovat melko tarkat kopiot Turun tuomiokirkon alttarin vuoden 1827 paloa edeltäneestä asusta. Jonas Bergman on maalannut urkuparven rintamuksen Vapahtajan ja apostolien kuvat 1751, sekä alimman ja ylimmän alttaritaulun 1755. Eteläseinällä olevan alttaritaulun J.G.Geitel on maalannut niin ikään 1755. Tällä hetkellä keskimmäisenä alttaritauluna oleva ylösnousemusta esittävä maalaus on hovimaalari R.V. Ekmanin käsialaa vuodelta 1865. Ristikäytävän päässä avoimessa, 1700-luvun alkupuolelta olevassa kaapissa on Räpälän kirkon peruja oleva myöhäiskeskiaikainen Jaakob vanhempaa esittävä puuveistos. Ristiinnaulitun kuva pohjoisseinällä on myöhäiskeskiaikainen triumfikrusifiksi. Paimion seurakunnan asiakirjoissa se mainitaan ensi kerran v. 1739, jolloin se sijoitettiin kuoriaitaan triumfiportin yläpuolelle. Seitsemästä kattokruunusta kolme on ostettu v.1863 Turun tuomiokirkosta. 1700-luvun puolivälistä olevaan kaappikelloon asennettiin v.1982 uusi, rovasti Aaro Hurskaisen Etelä-Saksasta toimittama koneisto. Kirkon nykyinen sisäasu on pääosin peräisin Turun kaupunginarkkitehti, P.J.Gylichin suunnitelmien mukaan v.1863 suoritetusta korjauksesta. Silloinen kirkkoherra Fonselius ja pitäjän rahvas vastustivat ristikkoisen välikaton rakentamista. Pitäjän säätyläisten kanta kuitenkin voitti. Lämmityslaitteiksi hankittiin vuoden 1884 syksyllä kolme ripauunia. Kellotapulin kivinen alaosa on vuodelta 1730, puinen yläosa uusittiin Mikael Blomgrenin johdolla v. 1768. Paimion kirkko on Suomen ainoa aumakattoinen harmaakivinen pitkäkirkko. Rengon harmaakivisessä pitkäkirkossa on myös aumakatto, mutta siellä katon muodon on määrännyt kirkon 8-kulmainen pohjakuvio.
Muistomerkit ja hautausmaat
Paimion kirkon eteläisellä seinustalla olevat sankaripatsas sekä Karjalaan jääneiden muistomerkki ovat taiteilija Aarre Aaltosen käsialaa, 108 paimiolaista antoi henkensä vapautemme lunnaiksi.
Kätkö on myös kunnianosoitus Paimion ja Suomen sotaveteraaneille.
Sotiemme Veteraaneja on elossa lähes 60 000, heistä sotainvalideja on noin 9500. Veteraanien keski-ikä on 88 vuotta. Paimion Sotaveteraanit ry:n jäseniä on tällä hetkellä 133 henkeä, joista varsinaisia veteraanijäseniä, puolisojäseniä ja leskijäseniä on yhteensä 119 henkeä. Kaikki tilastotiedot on vuoden 2010.
Sotiemme Veteraanien ansiosta Suomi säilyi itsenäisenä.
Tiedot perustuu Paimion seurakunnan arkistoista ja Paimion sotaveteraanienyhdistyksen julkaisusta.
HUOM! Kätkössä ei ole kynää! OBS!