2ErAutoK Traditional Geocache

Sirkkalassa komppania majaili lokakuuhun 1970, jolloin siirryttiin Heikkilän kasarmialueelle. Komppania oli vuoden 1988 loppuun asti itsenäinen suoraan sotilasläänin alaisena toimiva erillisyksikkö. Vuoden 1989 alusta toteutettiin Turussa puolustusvoimien organisaation uudistus, jolloin 2. Erillinen Autokomppania liitettiin Turkuun perustettuun uuteen joukko-osastoon, joka sai nimekseen Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti. Organisaatiouudistuksesta huolimatta 2. Erillinen Autokomppania sai pitää omat joukko-osastotunnuksensa sekä omat huoltojoukkojen siniset kauluslaattansa.

Vuonna 2001 valtioneuvoston eduskunnalle tekemässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa esitettiin, että Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti lakkautetaan 1.1.2003 alkaen. Näin 2. Erillisen Autokomppanian henkilökunta ja rykmentin muu kuljetusalan henkilökuntakin sai uuden tehtävämääräyksen vuoden 2002 syksyllä. Suurin osa siirtyi Porin Prikaatiin ja autokomppania lakkautettiin.

Tänä päivänä kasarmia miehittää Laivaston esikunta.

Alokas = Metsän nopein eläin, maailman tyhmin olio. Tässä kuitenkin ollaan jo autosotamiehiä.

Kätköpaikan kukkulan laelta on näkymä, paitsi Pitkäänsalmeen, myös autokomppanian takapihalle, ainakin puiden ollessa lehdettöminä. Talleissa säilytettiin taannoin ei-joka-päivä-käytettäviä maastoajoneuvoja, Paseja ja Zilejä. Takapiha-alueella harjoiteltiin alokasaikana ahkerasti täysperäajoneuvojen peruuttamista - jotkut oppivat, jotkut eivät. Ajoneuvoyhdistelmät olivat 70-luvulla vasta 18-metrisiä, joten niiden käsitteleminen oli astetta helpompaa kuin tämän päivän 25-metristen junien. Vetoautona oli Kontio-Sisu.

Täällä Gjarppa vietti miltei vuoden luutnantti Kauko Peltosen ja vääpeli Arvi Kallion hellässä huomassa kasvamassa pojasta mieheksi. Samalla ABC-kortti sai vähän lisäbonusta. Näkemys ja kokemus karttui, kun toimin silloisen sotilasläänin komentajan, kenraali Urpo Levon henkilökohtaisena autonkuljettajana. Tutustuin suureen joukkoon valtaapitäviä, poliitikkoja, virkamiehiä ja jopa muutamiin eri maiden hallitsijoihin. Suuri osa koetusta lienee edelleenkin salassapidettävää, joten ei siitä tämän enempää.

Mainittakoon kuitenkin, että silloinen eläkeläiskenraali, nyttemmin jo edesmennyt Adolf Ehrnrooth oli sotilasläänissä niin arvostettu henkilö, että kenraalini luovutti aina minut ja autonsa hänen käyttöönsä, jos vain tarvis oli. Joitakin kertoja hänen kanssaan ajettiin Kakskerran ja Helsingin väliä.

Ajokkini oli tummansininen Volvo 244 vuosimalliltaan -74 ja rekisterinumeroltaan SA-72. Autoon oli asennettu siihen aikaan kallis ja harvinainen ARP-puhelin. Sen käytön opettelu oli ensimmäinen kosketukseni langattomaan viestintään.

Turvallisuussyistä korkeimpien upseerien piti matkoillaan istua takapenkillä, mutta melkein kaksimetrisenä isona miehenä Levo ei sinne mahtunut vaan istui aina edessä. Sainkin silloin tällöin kuulla aiheesta pientä supinaa - jotkut tärkeilijät eivät olleet oikein mielissään tämän ohjesäännön rikkomisesta.

Kätkö ei ole bunkkerissa. Tosin en tiedä, vaikka siellä olisikin jotain kätkössä, kun suuaukko on täysikasvuiselle hieman ahdas.

Hirvensalontien toisella puolella sijaitsee veneiden vesillelaskupaikka, johon saa auton parkkiin. Polkupörällä pääsee edemmäs eli sillan alitse ihan kätkön äärelle.