Suomeksi, kiitos!
Hanaböle village has propably been inhabited since 14 th century.
It its mentioned in documents in 1511. In 1548 bailiff's records
mention five separate farms; Stors, Lillpetas, Storpetas, Heikas
and Peijas. Farms were located quite closely on the west bank of
river Keranvanjoki. Locations have been changed later when the
fields were reorganized in the late 18th century.
Hanaböle village had a
mill as early as in the 16th century. The mill list from 1586
documents two rapid mills in Hanaböle. The village didn't have a
full-time miller but farmers crinded their own grains in the mill.
Hanaböle rapid proved to be an ideal place for a mill as high water
flow kept the river unfrozen in winters. The mill remained in use
until the late 18th century.
The village area covered todays suburban
areas of Havukoski, Rekola and Päiväkumpu. Farming was centralized
in southern parts where large field areas still exist. The northern
side, now known as Rekola, was mostly a boggy hinterland.
In the 18th century a saw mill was
established in Hanaböle. It created a small industrial community to
the area. After division of fields some new farms started in
village. These were named Gustafsberg, Storgårds (later Havukoski)
and Kaunisto.
In 1862 the Helsinki to Hämeenlinna
railway was opened. It was the first railway in Finland and it went
through the west side of the village. In 1886 the railway stop of
Räckhals was builded in the north side of village. Trains were the
only mode of transportation to the town as the roads were poor. Bus
traffic was started not until 1950. The railway made it possible to
work outside the village in Tikkurila and Helsinki. The railway
created some industry and caused pressures to increase the building
volume in the area.
In 1890 the village had 280 inhabitants
including 11 farmers, a shopkeeper, a blacksmith, two cobblers and
a tailor.
In 1907 lands of Peijas and Havukoski
were sold to plots for villas. New villas were located near the
railway stop in Rekola. In 1910 the village had already 327
inhabitants. The village mostly preserved its countryside-look
until the concrete suburban area of Havukoski was builded in the
70s.
However the southern parts of the
village are still quite well preserved. The old village hill can be
clearly seen in the crossing of Koivukylänväylä and
Hanabölentie.
The most scenic route to the
cache is from south along the old Ohratie-road. It's a nice narrow
and winding road between the fields. Ohratie used to be the only
route connecting Tikkurila and Hanaböle.
Hanabölen kylässä on ollut asutusta todennäköisesti jo
1300-1400 luvulta asti. Ensimmäinen asiakirjamaininta kylästä
löytyy vuodelta 1511. Vuonna 1548 voudintileissä mainitaan viisi
tilaa, Stors, Lillpetas, Storpetas, Heikas ja Peijas. Tilat
sijaitsivat melko lähekkäin Keravanjoen länsirannalla, mutta niiden
sijainti on myöhemmin muuttunut isojaon seurauksena.
Hanabölessä on ollut mylly
jo 1500-luvulta asti. Vuoden 1586 myllyluettelossa mainitaan kaksi
koskimyllyä. Kylässä ei ollut varsinaista mylläriä vaan viljelijät
jauhoivat itse viljansa myllyssä. Myllyn paikka osoittautui
harvinaisen hyväksi, sillä myllyä voitiin käyttää ympärivuotisesti
suuren veden virtaaman vuoksi. Myllyn toiminta jatkui 1700-luvun
loppupuolelle asti.
Hanabölen kylän alue kattoi ennen
nykyisten Havukosken, Rekolan ja Päiväkummun alueet. Lännessä kylä
rajoittui Rekolanojaan ja idässä Hanabölen järveen, nykyiseen
Kuusijärveen. Maanviljelys keskittyi kylän eteläosaan, jossa vielä
tänäkin päivänä on isot peltoalueet. Kylän pohjoisosa, nykyinen
Rekola, oli metsäistä ja soista takamaata.
1700-luvulla Hanabölen koskeen
perustettiin saha, jonka ympärille kehittyi pieni
teollisuusyhteisö. Tilajakojen seurauksena kylään syntyi uusia
tiloja, Gustafsberg, Storgårds (myöh. Havukoski) ja Kaunisto.
1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä
avattiin Suomen ensimmäinen rautatie, joka kulki Hanabölen kylän
länsireunan läpi. 1886 Hanabölen pohjoisosaan avattiin Räckhalsin
seisake. Junat olivat pitkään ainoa yhteys kaupunkiin, sillä tiet
olivat huonoja ja säännöllinen linja-autoliikenne alkoi vasta
1950-luvulla. Junarata mahdollisti hanaböleläisten töissäkäynnin
kauempana Tikkurilassa ja Helsingissä. Junarata synnytti myös
teollisuutta radan varrelle ja loi paineita asutuksen
tihentämiseen.
1890 Hanabölen kylässä oli 280 asukasta,
mm. 11 tilallista, kauppias, kyläseppä, kaksi suutaria ja
räätäli.
1907 Peijaksen ja Havukosken tilojen
maita alettiin myydä palstoiksi huviloita varten. Uudet huvilat
keskittyivät seisakkeen lähistölle nykyiseen Rekolaan. Vuonna 1910
kylässä oli jo 327 asukasta. Kylä säilyi melko maaseutumaisena aina
1960-luvulle asti, mutta asukasmäärät kasvoivat räjähdysmäisesti
70-luvulla kun radan varteen alettiin rakentaa Havukosken
betonilähiötä.
Kylän eteläosassa maalaismaisema on
säilynyt aika hyvin, vaikka Hiekkaharjun golfkenttä onkin haukannut
pelloista ison palan. Vanha kyläkumpu erottuu selkeästi
Koivukylänväylän ja Hanabölentien risteyksen vieressä.
Maisemiltaan hienoin reitti
kätkölle on etelästä päin Ohratietä pitkin. Ohratie on mukava kapea
ja mutkainen tie peltojen keskellä. Ennen vanhaan Ohratie oli ainoa
väylä Tikkurilan ja Hanabölen välillä.