Suomessa linnavuoria käytettiin rautakaudella, varsinkin ristiretkiajalla (n. 1050 - 1150/1300 jaa.), ja keskiajallakin. Myös pronssikautisista linnavuorista on muutamia viitteitä.
Linnavuoret tunnistaa parhaiten kivisistä valleista, jotka ovat ilmeisesti toimineet puisten rintavarustusten perustuksina. Usein linnavuoret lienevät olleet nopeasti rakennettuja, tilapäisiä varustuksia. Joskus linnavuorella saattoi olla pysyväkin miehitys. Yhteensä varmoja tai todennäköisiä linnavuoria tunnetaan Suomessa noin 90 kappaletta. Näiden lisäksi tunnetaan lukuisia kohteita, joiden nimi tai joihin liittyvä perimätieto viittaa mäkilinnaan, vaikka niiltä ei tunneta varustusten jäänteitä.
Kajamonvuori sijaitsee noin 2 km. Karevansuosta koilliseen. Kallioalue on selvärajainen ja sen reunat ovat jyrkkiä, eteläreunaa lukuun ottamatta. Kallion lakialue on nuorehkoa männikköä, joukossa kasvaa jokunen lehtipuukin. Avokalliota on niukalti ja maapohja on pääasiassa varpukasvillisuuden peitossa. Kasvillisuuden valtalajeja ovat kanerva, puolukka ja metsälauha. Kallioketoja on vain yksi ja se sijaitsee kallion korkeimmalla kohdalla. Kalliokedon lajisto on varsin niukka, vain isomaksaruohoa, mäkitervakkoa ja ahosuolaheinää esiintyy runsaammin.
Lakialueella sijaitsevat, muinaismuistolain nojalla rauhoitetut, kivivallin jäännökset. Kallion luoteisreunalla kallion läpi kulkee kapea pystyrako (3-4 metriä syvä, noin 0,5 metriä leveä). Kallion pohjoisreuna on hyvin jyrkkä ja jyrkänne rajautuu hiekkatiehen. Jyrkänteen alapuolinen puusto on raivattu kesällä 1999. Pohjoisjyrkänteen terassimaisissa kallionraoissa kasvaa metsäimarretta ja jokunen haurasloikko, muuten kasvillisuus on hyvin tavanomaista. Jyrkänne jatkuu kallion länsireunalla loivempana. Rinteen alaosa on paikoin hyvin kivikkoista. Rinne päättyy rehevämpään koivikkoon. Kasvilajisto on kuitenkin hyvin tavanomaista.
Kajamonvuoren edustavin jyrkänne sijaitsee kallion lounaiskolkassa. Täällä pystysuora jyrkänne kohoaa noin 20 metrin korkeuteen. Rinteen alapuolinen kasvillisuus on raivattu kesällä 1999. Jyrkänteen erikoisuus ovat kallionkoloista kasvavat järeät männyt. Kallio on kalliokiipeilijöiden toimesta paikoin harjattu puhtaaksi sammalista ja muusta kasvillisuudesta, joten kasvillisuudesta on vaikea sanoa mitään. Jyrkänteen alapuolisella alueella kasvaa mm. sorea hiirenporras, syylälinnunherne ja kalliovillakko.
(Lähde: Maskun kunnan arvokkaat luontokohteet, Suomen Luontotieto Oy 13/2006)
Kalliolle johtavalle polulle pääsee helpoiten vuoren koillispuolelta, läheltä risteystä ja puomia (60,33.125 22,10.179). Varokaa liukkaita kallioita kätkön lähellä!
Kätkö on hyvin piilotettu paikalla liikkuvien jästien takia - pyrithän myös piilottamaan sen samalla tavalla.
Kätkön alapuolelta kuuluu joskus ihmisten ääniä. Siellä sijaitsee Linnavuoren Eräkeskus, missä mm. partiolaiset pitävät leirejään.
Trail leading to the hilltop is in the northeast near the crossing and the gate (60,33.125 22,10.179). Beware of slippery rocks near the cache!
Cache is well hidden because of muggle activity. Please, hide it well