Katolisen legendan mukaan kirkonrakentajat saivat anteeksi sitä suuremman synnin, mitä isomman kiven he olivat nostaneet kirkon seinään. Mutta kun katselee Lohjan kirkon seinässä olevien kivien kokoa, tulee vakuuttuneeksi siitä, ettei Lohjalla siihen aikaan ole niin paljon syntiä ollutkaan, joten tuntuu paljon luotettavammalta se tieto, että jättiläiset ovat nämä kivet seinään nostaneet.
Kun kirkon seinät olivat valmiina ja katto päällä, näytti kirkonrakentaja jättiläiselle suurta pakettia kirkon vierellä ja kysäisi:
- Viitsitkö nostaa tämän tuonne harjalle?
- Ei suinkaan siinä vaan ole ristiä? kysäisi epäluuloinen jättiläinen, sillä risti oli jättiläiselle kuolemaksi.
- Ei ole, siinä on vain tuuliviiri, josta lohjalaiset näkevät milloin on hyvä kalailma.
Ja niin jättiläinen nosti tuuliviirin katolle, jossa se on vielä tänä päivänäkin.
Seuraavana päivänä kirkonrakentaja näytti samanlaista pakettia ja kysäisi:
- Viitsitkö nostaa tämänkin?
Pahaa aavistamaton jättiläinen vei tämänkin paketin harjalle, mutta siinä olikin se risti, jonka nähdessään jättiläinen putosi harjalta risteineen maahan saaden surmansa. Sen jälkeen ei Lohjan kirkon harjalla ole ristiä ollutkaan. Myös se toinen jättiläinen kuoli ristin nähdessään ja sillaksi aikomansa kivet ovat vieläkin järven pohjassa.
Kirkko tuli valmiiksi ja kello alkoi soida. Hermalan kylän lähellä oli vielä kolmas jättiläinen
- kolmevuotias ja 13 metriä pitkä jättiläispoika, joka ei pitänyt kirkonkellon äänestä. Tämän kuullessaan hän sanoi: "Ison Lohjan sonni ulvoo" ja vaimentaakseen sen hän otti ison kiven ja aikoi heittää sillä kirkkoa mutta siinä samassa tuli kova ukonilma ja salama iski kalliolla seisseen poikaan, joka menetti henkensä. Ruumis putosi maahan, josta se seitsemällä härkäparilla vedettiin läheiseen Pahanhaamunsuohon. Siellä reki rikkoutui ja ruumis vajosi suohon johon jäi ruumiin ääriviivoja noudattaen tummempi kasvillisuus joka vielä joitain aikoja sitten oli selvästi nähtävissä. Pojan heittämä kivi putosi maantien varteen Maksjoelle ja on siellä vieläkin. Tästä kivestä lohjalaiset tietävät kertoa hieman kaksiselitteisesti, että kun Lohjan kirkon kello soi, niin se heiluu...
Lähde: Birger Perttula, Länsi-uusimaa 18.8.1978
No kivihän ei pysähdy kertatömäyksellä vaan nykyiseen paikkaansa se päätyi yhden kimmokkeen kautta. Ensimmäisestä osumasta kivi siis kimmahti 0,847 virstaa. Ihan suoraan se ei mennyt vaan otti 3,344 piirua pohjoisesta itään alkuperäisestä suunnasta poiketen.
Tarkasta geocache.fi:n palvelussa onko ratkaisusi oikea