Ruotsin kruunu lahjoitti v. 1698 edesmenneen seurakunnan perustajan Kaarle XI:n muistoksi Kuusamon kirkolle sen ensimmäisen kellon. Se valettiin Gerhard Meyerin kuninkaallisessa tykkivalimossa Tukholmassa. Kello painoi 525 kiloa ja sen valamisessa käytetty metalliseos sisälsi runsaasti hopeaa, joten se oli aineellisestikin arvokas. Toinenkin arvokas, mutta vähän pienempi kello saatiin kirkkoon vuonna 1721, jolloin vietettiin uskonpuhdistuksen 200 -vuotisjuhlaa. Kirkkoherra Zacharias Forbus hankki tämän kellon Tukholmasta ja sitä kutsutaan joko papin kelloksi tai Forbuksen kelloksi, erotukseksi kuninkaan kellosta.
Jatkosodan loputtua vuonna 1944, palasivat ihmiset evakosta tuhon keskelle ja myös Kuusamon ristikirkko tapuleineen makasi raunioina. Hämmästystä ja surua aiheutti kuusamolaisille tärkeiden kellojen katoaminen, mikä pysyikin mysteerinä 15-vuoden ajan. Arveltiin, että saksalaiset tai heitä seurannut puna-armeija olisi upottanut kellot järveen tai ottanut mukaansa.
Kuusamossa taistelleita saksalaisia sotilaita tuli käymään Kuusamossa kesällä 1959. He kertoivat, että kirkonkellot ovat kätkettyinä hautausmaahan ”kolmannen rivin kolmanteen hautaan noin puolen metrin syvyyteen.”Kelloja etsittiin vajaa viikko, kunnes ne löytyivät saksalaisten sankarihautuumaasta läheltä kirkkoa, suunnilleen nykyisen tien kohdalta.
Se, miksi kellot alunperin piilotettiin, johtui tamperelaisesta lotasta ja Mannhard-nimisestä luutnantista. He viettivät yhdessä kaksi päivää, josta rakkaimpana muistona luutnantille jäi heidän matkansa kirkkotiellä, kellojen soidessa. Sanotaan, että hän ei voinut unohtaa tuota ääntä edes juoksuhaudassa ollessaan. Tästä syystä hän järjesti kellojen hautaamisen, jotta ne olisivat turvassa puna-armeijalta ja hän voisi tavata lottansa niiden luona uudestaan. Tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut, sillä lotta katosi jälkiä jättämättä ja Mannhard kaatui Tornion taisteluissa kolme viikkoa myöhemmin.
Kirkonkellot jatkavat soittoaan vielä tänäkin päivänä.
The church in the center of Kuusamo was built in 1949-1950. It stands on the site of the old wooden church from 1802, which was burnt down in 1944 Lapland War by German troops. At that time German soldiers buried the two church bells (one endowed to the church by Charles XI of Sweden in 1698, and the other originating from the year 1721) in the cemetery to secure them from the advancing Soviet troops. The bells were considered lost until 1959, when the former German regimental commander visited Kuusamo and revealed the location of the buried bells. The cache is next to the road where those bells were buried. Today these same bells are housed in the rebuilt church.